Lauantain aamupäivä, ja mikä ihme tätä päivää vaivaa, kun kaikki menee koko ajan just niinkuin pitääkin???? Kuten huomaatte, on valituksen aihetta keksittävä ihan mistä tahansa, vaikkapa siitä, ettei ole valittamista... =)

Heti alkuun muistuttelen, että vielä on huomiseen klo 15 asti aikaa kommentoida blogikisaan, joka löytyy siis edellisestä postauksesta. Joten, jos et ole vielä kommentoinut, voit vielä tehdä sen. Pakkohan ei titetenkään ole... mutta jos et osallistu, et voi voittaa... =)

Ja sitten muihin asioihin: Kävin eilen hakemassa postista vähän tavaraa Ketunpää-tuotteelta, mutta siitä ei sitten sen enempää, langaton lokakuuhan on alkamassa tuossa tuokiossa... =) Sen sijaan enemmän kannattaa kertoa siitä, että SNYni muisti minua syyskuun paketilla...

939948.jpg

Siis katsokaapa: SNY oli neulonut minulle sukat! Ja vielä lähestulkoon ja about lempparilangastani eli Isoveljestä. Ihanat, paksut, ja syötävän suloisen väriset. Malli ei noissa kuvissa kunnolla näy, ja koska olen sukkamallirajoitteinen ihminen, tyydyin vain arvailemaan, että olisikohan kyseessä Gnu-blogeista tuttu Kerttu? Sukkien lisäksi paketista paljastui monta pientä pallukkaa ihanan värisiä huovutusvilloja sekä pieni pussi käsittämättömän kaunista vihreää Tussah-silkkiä ja tietysti huovutusneula... Koska olen myös huovutusrajoitteinen, arvelen, että tuota silkkiäkin voisi neulahuovuttaa... SNYni on tainnut lukea uudenvuodenlupauksiani, sillä olen luvannut pyhästi vielä tänä vuonna opetella neulahuovutuksen - viimevuotinen SNYnikin antoi minulle huovutusvillaa, ja sitä on muualtakin tähän huusholliin kertynyt, joten ei kai enää ole vaihtoehtoja... Tietysti paketissa oli myös suklaata, ja tähän kohtaan onkin pakko hieman kurtistaa kulmia ja moittia SNYtäni: paitsi että hän ei tosiaankaan ole vastuussa siitä, että minulla ei ole minkäänlaista itsehillintää suklaan suhteen, ja kun eilen vielä oli turhan rankka koulupäivä ja kohtuullisesti kotiintullessa ketutti, suklaa katosi tuosta kääreestään saman tien... =) Namipussi on kuitenkin vielä avaamatta, ja vaikka nuo ovat myös lemppareitani (tai siis voin sanoa kuin Karvinen: en ole koskaan tavannut karkkia, josta en olisi pitänyt...), yritän hieman hillitä itseäni niiden suhteen - tai sitten syötän ne lapsille.

939944.jpg

Paketissa oli myös tällainen hassunhauska badge. Edellisessäkin paketissa oli, siinä luki I love Crafts. Nämä pääsevät pian keskiäkäisen tämänhetkiseen lempparitakkiin eli varmastikin pari vuosikymmentä vanhaan army-retaleeseen, jonka olen saanut vuosia vuosia sitten hyvältä kaveriltani.

Kiitos sinulle, SNY, oli niin paljon keveämpi ajella kotiin päin, kun olin Esikoiselta jo saanut puhelimessa kuulla, että minua odottaa siellä paksu ja pehmeä paketti...

Ajattelin välillä näyttää, että kyllä minä käsitöitä itsekin teen, vaikka ei ole pahemmin kuvia näkynyt viime aikoina. Hurahdin noihin vaaka-tilkkuihin, ja tässä tulosta:

939949.jpg
939950.jpg

Yläkuvassa näkyvät tilkut lähtivät mukanani Tilkkujen yöhön, niihin tuli lisäystä kaksi tilkkua ja niiden lankakulutuksetkin on jo raportoitu. Alakuvassa olevat tilkut (ja epähuomiossa kuvasta pois jäänyt yksi lila tilkku) ovat syntyneet Tilkkujen yön jälkeen eli kuluneen viikon aikana, eilen koulussa ja kotona neuloin nuo kaksi ruskeasävyistä sekä tuon yhden tummanpunaisen eli kolme tilkkua yhden päivän aikana, lankaa noihin uudempiin tilkkuihin on kulunut 330 g. Täytyy myöntää, että sitten kyllä tuli vähän stoppia... nyt jätän tilkut vähäksi aikaa rauhaan, tai korkeintaan neulon niitä pikkuhiljaa muiden juttujen ohella. Aloitin nimittäin tällaisen työn eilen yömyöhällä:

939945.jpg

Tämä on jo joulupukin konttiin tulevia juttuja. Olen pitkin syksyä miettinyt, että haluaisin tehdä lapsille pukin konttiin omat torkkupeitot lahjaksi. Esikoista varten on jo pari vuotta sitten tehty isoja isoäidin neliöitä, jotka aion tässä kohtapuoliin ommella tai virkata yhteen, ja sitten virkkaan peittoon lisää ulottuvuutta reunuksella. Kuopuksen peittoa varten olen keräillyt pikkuhiljaa seiskaveikkaa erilaisissa punaisissa sävyissä, ja nyt sain viimeinkin (omasta mielestäni) hyvän idean peittoa varten: tuossa kuvassa näkyy ensimmäisen peittokaitaleen alkua. Ideana on neuloa viisi tai kuusi pitkää "värikynää", jotka liitän sitten yhteen peitoksi. Jokaisen "kynän" kärki ja varsi on siis samaa väriä, ja tuo värikynissä oleva "puuosa" on roosanväristä seiskaveikkaa. Tähän "kynään" tulee muutaman vuoden takaista lohenpunaista Jussia, lisäksi minulla on kirkkaan punaista, viininpunaista, oranssia, pinkkiä ja tämän syksyn kampanjavaaleanpunaista kyniä varten varattuna, mutta aika hauskan peiton saisi varmaan aikaan myös erilaisista kirkkaista väreistä, tai pojalle sinisistä ja vihreistä sävyistä sommiteltuna... Tämä on just sopiva matka- ja työpaikkapalaverien käsityö - aina oikeaa, ja kynän terän jälken ei tarvitse kavennella eikä levennellä, kunhan vaan tikuttaa menemään. Kynien pituudeksi tulee n. 140-150 cm ilman tuota kärkeä, ja leveys on n. 23 cm, kun teen vartta 42 silmukalla ja 4 mm:n puikoilla.

Tuosta kynäteemasta tuli heti mieleeni vaikka mitä kivaa: lyhyitä kyniä neulomalla (korkeus n. 40 cm) ja niitä yhteen ompelemalla saisi aika hauskan lastenhuoneen ikkunakapan tai salusiinin, pitkistä kynistä saisi paneeliverhon tyyppiset ratkaisut, oikein viitseliäs voisi neuloa lastenhuoneeseen kynämatonkin tai seinävaatteen, lapset voisivat tykätä kynän mallisesta kaulahuivista ja eiköhän sitä saisi kynän terän mallisen piponkin väännettyä, kun vähän fundeeraisi... =) Keskiäkäisen ideapankki alkoi tursuta yli äyräidensä...

Että semmoista. Aviosiippakin herätteli aamulla hellästi ja kyseli, josko viimeinkin hankittaisiin ne uudet sängyt, joista on ollut ehkä kenties noin vuoden tai toistakin jo puhetta. Sattuu olemaan lähistön huonekalukaupassa lupaavan oloinen tarjous, mistä tulikin mieleeni, että lupasin soitella ja kysellä vähän lisää... Ei  muuta kuin rattoisaa lauantaita jokaiselle omien puuhiensa parissa, tavataan taas täällä!