Istuin kuin tatti television edessä, kun Sanna Stén ja Minna Nieminen aloittivat urakkansa, kannustin aironvetojen tahtiin, jakun kaksikko saapui maaliin toisena Hollannin jälkeen, puhkesin huutamaan ja itkemään ilosta. Niinpä niin, ylipainoisen kroppani sisällä elää hyvinkin innokas penkkiurheilija... ;-)

Hieno saavutus, kerrassaan. Nyt on Suomen mitalitavoite kasassa, joten yleisurheilijat saavat hoitaa hommaansa ilman turhia paineita, ja toivotaan, että se tuo tulosta. Eilen harmitti kovasti Tommi Evilän surkea kohtalo, olisin suonut kyllä hänelle finaalipaikan, vaikka se ei olisi tulosta tuonutkaan. On kova paikka treenata pitkäjänteisesti, matkustaa toiselle puolelle maapalloa maatansa edustamaan ja sitten kisa kuivuu kolmeen hyppyyn. Siinä sitä vasta otetaankin miehestä mittaa.

Oma suoritukseni neuleolympialaisissa taitaa kohta olla ohi. Olympiapeittoni on nimittäin pingottumassa parisängyllä, ja elättelen toivetta saada kuvattua sitä vielä iltapäivällä ulkona.

Paremman tekemisen puutteessa siivoilin blogin sivulaatikoita ajan tasalle. Monenlaista tapahtumaa on taas tullut itselle haalittua: SNY 2008, Ravelympialaiset, Virkkausvaihto, Reissuhuivi (Ravelryssä)... ja oman blogikisani mitalikolmikon palkitseminenkin on vielä kesken. Kyllä tässä puuhaa piisaa.

Peitosta lisää asiaa illemmalla.