Olen aivan puhkiväsy. Aamulla piti nousta jumalattomaan aikaan, että ehti koululle kuopuksen HOJKS-palaveriin. Älkää kysykö mitä tuo kumma kirjainyhdistelmä tarkoittaa, jotain henkilökohtaista opetussuunnitelmaa siinä tarkoitetaan. No, kuopuksen asiat tuli käytyä läpi, ja koululta poistuttaessa mies kysyi, josko voitaisiin mennä yhtä autoa vilkaisemaan. Jaadijaadijaa, kevät ja miesten autokuume. No, mentiinhän me. Pariin autokauppaan. Yhdelle koeajolle. Ja kun satuttiin olemaan vanhempieni huushollin lähellä, käytiin sielläkin, ja sovittiin, että mennään hakemaan lapset koulusta ja siitä suoraan äidille ja isälle äidin synttärilounaalle ja -kahville.

Näin siis tehtiin, ja kuopuksen kanssa kotiuduttiin sitten kolmen jälkeen sieltä, pojat olivat jo aiemmin menneet menojaan toisella autolla jäähallille taas yksiin harjoituksiin. Vanhempieni luota palattua olen istunut kuin märkä rätti sohvalla ja ihmetellyt, miten olen edelleen hereillä. Piti lähteä käymään Nummelassa, käydä postissa hakemassa tilatut langat ja viedä kuopus jumppaan. Eipä menty, kun kuopus yskii ja aivastelee, ja minä olen niin poikki, etten jaksaisi kissaakaan sanoa. Ja nyt tuli esikoinen sisään kyselemään ruokaa. Kai tästä pitää mennä.

Ai niin, äiti sentään tykkäsi lahjakassistaan. Tämän päivän positiivisin asia.