Tällä kertaa en oikeasti odota viikonloppua ihan niin innolla kuin yleensä, sillä huominen menee taas vanhempainyhdistyksen touhuissa hyvinkin tarkkaan. Tällekin illalle on (lähes) kellontarkka aikataulutus, on hoidettava esikoista lätkähallille, käytävä postissa hakemassa Matunilta minulle tulossa olevaa lankaa, käytävä askartelukaupassa ja sitä rataa...

Käsitöitäkin olen sentään eilen ehtinyt tehdä, vaikka aikamoista haipakkaa taas ilta muuten olikin. Eilen valmistui kampaajalla istuessa esikoiselle uusi kännysukka, ja minä otin tuon edellisenä päivänä tehdyn omaan käyttööni. Kahteen kännysukkaan sain lankaa kulutettua maksimaaliset 16 g Nallea yhteensä... *taputuksia* Lisäksi neuloin eilen yhden uuden tilkun lohtupeittoon! *lisää taputuksia* Siihen meni lankaa kokonaiset 24 g! *hillittömiä suosionosoituksia* Ja aloitin tokin vielä toisenkin tilkun, ennen kuin päätin tehdä jotain muuta rakentavaa käsityöpuuhaa...

Ja se muu rakentava homma oli ensin tutustua uusimpaan Novita-lehteen (ensilukemalla ei mieleen jäänyt yhtään mallia...), joka tuntui tällä kertaa toistavan itseään tavanomaista pahemmin... =/  Olihan siellä toki kaikenlaista uuttakin, mutta eikö noita ainaoikealla neulottuja hihattomia laatikkotoppeja nyt ole nähty ihan riittävästi... ???? Siis jo seitsemän vuotta sitten ja sitä ennen kaiketi aina muutaman vuoden välein... Hups, eihän tämä nyt kovin rakentavaa sitten ollutkaan - pahoittelen! kaikki Novitasta tusinoittain ihkuihania malleja löytäneet voivat jättää tämän puheenvuoron omaan arvoonsa ja todeta, että jos ei ole syntynyt 60-luvulla, nuo ovat ihan uusia juttuja... *keskiäkäinen mikä keskiäkäinen...*

Vielä rakentavampaa hommaa oli kuitenkin viimeinkin keriä muutama ihkulankavyyhti kerälle. Kun ei ole mitään mielenkiintoista ja inspiroivaa neulottavaa/virkattavaa, lähes yhtä hyvä terapiamuoto on aukoa ihananpehmoisensuloisensyötäviä lankoja vyyhdiltä, antaa langan soljua sormien lomitse ja samalla imeä itseensä hyväätekevää väriterapiaa... Aika pitkään ovat vyyhteämistään odottaneet Zitronin käsinvärjätyt ja tajuttoman pehmoiset merinovillat, joita hankin joskus viime vuonna Kestovaippakaupasta... ja Viime syksyltä asti ovat keriytymistä odotelleet myöskin Zitronin Trekking Hand Artit, väriä Tundra. Nyt on enää kerimättä Ilun huikea Sturm und Drang-lanka, Malabrigon poltetut oranssin sävyiset merinovillat, ainakin yksi Viron villavyyhti...

Tänä aamuna etsin jotain sopivaa pikkuhuivia kietaistavaksi kaulaan, piristämään hieman muuten kokomustaa olemustani sekä antamaan niskaan tarvittavaa lämmitystä, mutta hyvänen aika sentään, kun oli vaikeaa! Tulin sitten siihen tulokseen, että taitaa olla aika neuloa ja/tai virkata muutama asustehuivi, eihän tästä muuten mitään tule! Talvea varten neulotut kolmiohuivit kun alkavat olla auttamattoman kuumia nyt, kun lämpötila päivittäin jo viipyilee plussan puolella. Siispä nettiin etsimään sopivia inspiraatiomalleja... Mars!