Kummallista, miten ihminen osaakin olla tyytymätön oloonsa, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Blogimaailmassa seikkaillessaan saa jatkuvasti lueskella muiden kanssavaeltajien elämän ikävistäkin sattumuksista; lapset syntyvät ennen aikojaan, uusia sairauksia ilmaantuu vaivaamaan yhtä jos toistakin, ja jos uusia ei ole tullut, niin vanhat äityvät kiusaamaan kohtuuttomasti. Monta kertaa päivässä saa koputella puuta ja kiittää siitä, että omassa elämässä asiat sujuvat kohtuullisen asiallisesti... lapset ovat terveinä pientä nuhaa lukuunottamatta, mieskin tuntuu jakselevan ihan hyvin ja oma olo on kaikkine kolotuksineenkin ihan inhimillinen. Ja silti... outo alakulo vaivaa.

Jokainen pienikin vastoinkäyminen kirvoittaa lukuisia kirouksia ja manauksia eli itsehillintä on kyllä ihan nollatasolla... ei ainoastaan käsitöiden suhteen. Eli taitaisi olla jonkinlainen loma paikallaan, vaikka juuri tuli vietettyä tasokasta vapaa-aikaa oikein urakalla. Onneksi vuosi vaihtui, joten on taas uudet lomat käytettävissä - haaveilulle on sentään edes jotain perusteita...=)

Eilen illalla purin tuon Sarek-tekeleen aloituksen, ja aikani pähkäiltyäni ja ohjeita etsittyäni päädyin taas tekemään ihan omasta päästä, tällä kertaa sivusuunnassa ainaoikeaa neuloen. Inspiksen sain, kun äitini kävi kääntymässä ja palauttamassa kuopuksen pikaiselta Turun reissulta, ja hänellä oli harteillaan äskeiseltä Tallinnan reissulta hankittu kolmiohuivi, joka oli aivan sileää neuletta neulottuna reunasta reunaan. Kivan näköinen oli huivi, ja aika hyvin tunnen äitini maun, sillä olen syksyllä ostanut täsmälleen samaa liukuvärjättyä villaa mahdollista hänelle tehtävää huivia varten. =)  Joka tapauksessa, nyt Sarek-huivini on edistynyt mallikkaasti, ja kohta on aika lisäämisen sijasta ryhtyä vähentämään silmukoita. Kesken kaiken sain idean myös neuloa huivin päihin pienet, kapeat solmintanauhat, josta olisi tietysti voinut aloittaakin, mutta enää en jaksa purkaa ja aloittaa uudestaan, vaan neulon huiviosan loppuun ja teen nuo nauhat erikseen. Ajattelin hyväksi lopuksi vielä virkata tuohon huiviosaan maltillisen pienen reunuksen, jos vain saan langan kulumaan sopivasti. Tuo Sarek on aika suolaisen hintaista lankaa, joten sitä ei huoli jättää lojumaan jämänyssäköinä minnekään, ja siksi yritän tiukasti sovittaa huivin mallin olemassaolevan lankamäärän mukaiseksi. Mutta se on kyllä sanottava, että kallista lankaa tai ei, värit ovat tasan upeita. Hyvällä tuurilla pääsen esittelemään huivia kuvissa jo viikonloppuna, neulomisaika kun tuntuu tällä viikolla olevan vähän kortilla.

Mylläsin myös lankalaatikoitani eilen etsien soveltuvia lankoja neulottavaa hametta varten. Ruskean hameen saisi kyllä aika hyvin seiskaveikoista, mustaa seiskaveikkaakin oli, mutta tuskin tarpeeksi meikäläisen ahterin ympärille väsättävään hamoseen. Samalla huomasin, että minulla on 600 g tummansinistä seiskaveikkaa, ja tuosta määrästä löytyy kolme eri värierää... Huokaus. Ja melkein jokaista muutakin väriä oli yksi tai kaksi kerää - miksi ihmeessä en ole voinut samantien ostaa samaa väriä kunnolla? No, ehkä käytän tuota sinistä siihen esikoisen torkkuhuopaan, jonka deadline on ... öh, joskus. Lopputulema mylläyksestä oli, ettei sopivia hamelankoja esim. mustaan hameeseen ole. Kivakiva, pitäisiköhän käydä lankakaupassa vai olisiko tässä luovan mielikuvituksen paikka?

Loppuviikosta pitäisi keskittyä tavaran vähentämiseen eli kaivella sopivaa kirpparitavaraa esille kaikista nurkista, joihin sitä on kertynyt. Bongasin eilen Ikeassa käydessäni alennusmyynnistä pari hassua koriste"puuta", joiden arvelin sopivan hyvin kaikenlaisen korutavaran esittelyyn kirppiksellä - ja mikä ettei noihin puun haaroihin voisi muutakin mukavaa ripustaa. Taitaa olla syytä keskittyä lauantaina koko valoisa aika tavaran kasaamiseen ja pakkaamiseen - sunnuntaina kun pitää olla aikaisin aamulla jo Vallilassa.