Tällä viikolla erityisesti olen odottanut työviikon loppuvan. On meinaan aikamoista työstressiä havaittavissa, kun viime yönä tein töitä unissanikin. Sitä ei nimittäin kovin usein tapahdu... =( Jospa sitä tänään pakenisi työpaikalta ihmisten aikoihin, ja aloittaisi viikonlopun hyvissä ajoin.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille vinkeistä, kuopus nyt sitten päätyi siihen, että äiti virkkaa opelle ja avustajalle verkkokassit, ja jos ehtii, niin vielä kännypussukat siihen lisäksi. Ensimmäinen verkkokassi on jo aika hyvän matkaa tulossa, eilen illalla euroviisujen semifinaalia seuratessa ensin neuloin boleroa (neuleosuus on enää muutamaa senttiä vaille valmis) ja sitten virkkasin kassia. Tuon UFO-virkkaukseni, joka sekin on enää vain paria kerrosta vaille valmis, olen nyt tyynesti laittanut sivuun hetkeksi, vaikka kovasti haluaisinkin sen valmiiksi, likoamaan ja kuivumaan...

Tulevan viikonlopun aikana pitää tuon boleron tulla valmiiksi - armonaikaa toki olisi torstaihin asti - mutta haluan sen pois käsistäni hyvissä ajoin. Jos se ei satu tilaajaa sitten miellyttämään, niin ehtiipähän sitten hankkia jotain muuta vaatetta tilalle siihen juhlaan, johon aikoo tuo päällä mennä.

Ikävä kyllä aika menee kortille muutenkin: huomenna olen luvannut (vastentahtoisesti tosin) mennä auttamaan aamupäiväksi Nummelan torille kirpparimyynnissä, ja iltasella isäntä lähtee työreissuun, jossa viipyy ensi viikon. On ihan Lapissa asti, joten sieltä ei ihan hetkessä kotiin palata, vaikka tarvetta olisikin. Ensi viikolla täytyy siis turvautua tavanomaista enemmän vanhempieni apuun iltojen suhteen, ja perjantaina on minullakin Tallinnan reissu tiedossa.

Mutta ihan muihin juttuihin: olen viime aikoina viihtynyt varsin hyvin tuolla Ravelryn puolella hengailemassa, kuten varmaan moni muukin käsityöbloggailija. Sattui sitten silmiini yhdessä ryhmässä, kuinka joku hehkutti virkkaussuunnittelija Doris Chaninkin (Amazing Crochet Lace, Everyday Crochet, lukuisia malleja mm. Caron Intl:lle ja Interveawe Crochetiin...) olevan mukana porukassa. No, ehkä joku blogiani pitempään seurannut tietääkin, että jos minä jotakuta neule/virkkaussuunnittelijaa "fanitan" niin sitten juuri Dorista. Siitä asti kun hankin kirjastooni tuon Amazing Crochet Lace-kirjansa, olen ollut fani.

Viime kesänä kävi niin, että ryhdyin virkkaamaan huivia tuosta mainitusta kirjasta, ja kesken kaiken homma meni siihen, että huivista tulikin raglanhihainen jakku. Siis tämä jakku:

Mieleeni juolahti silloin, että olisipa kiva jotain kautta päästä näyttämään suunnittelijalle, millä tavalla hänen mallinsa minua inspiroi, mutta en kohtuullisen etsinnän kautta löytänyt mitään sellaista kanavaa, jota kautta olisin voinut kuvan hänelle toimittaa. Nyt kun älysin, että Ravelryn postin kautta voin sen hänelle lähettää, en juuri aikaillut, vaan pistin postia. Doris vastasikin minulle peräti kahden viestin verran: ensimmäisessä hän ihasteli jakkuani ja harmitteli vähän, että kas kun ei itse ollut keksinyt tuollaista tehdä... Ja toisessa viestissään hän totesi, että mallihan on muuttunut niin paljon, että se on oikeastaan jo minun ihan oma mallini, joten hän antoi minulle luvan "omia" sen ihan itselleni. Huh!

Tottahan kiitos on aina kivaa, ja erityisen kivaa se on silloin, kun sitä saa "idoliltaan", mutta jotain rajaa nyt kumminkin... en minä todellakaan tuota mallia voi itselleni omia, sitäpaitsi, ei minulla sitä mallia ole edes ylös kirjoitettuna missään...=) Mutta sallitaanhan ihan pieni leijuminen maanpinnan yläpuolella, sallitaanhan?!? Ja joo, nyt alan ymmärtää miltä kaikista pikku fanitytöistä tuntuu, kun saavat idoliltaan postia... =)