Pyhitin sunnuntaini silityslaudalle. Talven mittaan on silittämättömiä pyykkejä kertynyt luvattoman paljon, olen aina vain silittänyt muutaman välttämättömän vaatekappaleen ja se siitä sitten. Eilen kävin pyykkivuoren kimppuun ja puskin siitä läpi keskiäkäisen härkäpäisellä tarmolla. Silityksen alkaessa maistua puulta istahdin hetkeksi sohvalle neulomaan ja jatkoin sitten taas.

Esikoinen lähti aamulla puoli seitsemän aikoihin ja minä nyykähdin siinä vaiheessa takaisin nukkumaan. Soitto Turun suunnasta herätti jotain vaille kymmenen, kävin suihkussa ja keitin kahvia, ja sitten alkoikin pyykinpesu ja silitys. Teho-osastoa, Frasieria, leffoja... välillä kiivasta neulontaa, hetkiä tietokoneella ja sitten taas silitystä. Ilmahan oli koko päivän kuin se kuuluisa morsian... ei yhtä kaunis mutta yhtä kostea... joten ulkoilemaan ei juuri mieli tehnyt.

Kuopuksesta ei ole kuulunut, lienevätkö vielä edes Kuopiosta kotiutuneet? Esikoiselle soittelin illalla, hyvin leirillä sujui ja uusia kavereitakin oli jo löytynyt, tarjolla ollut lounaslasagne oli parasta mitä oli koskaan syönyt ja sitä rataa...Kieli ulkona Tuskin tulee äitiä ikävä.

Kaiken muun ahkeroinnin ohella sain viimeinkin ensimmäisen valmiin huivin pingotukseen. Kun siippa ei ole asiasta huomauttelemassa, sain rauhassa pingotella huivin petarin alle parisänkyyn. Tänä aamuna nostin patjan paikoiltaan, että huivi pääsee kuivumaan hyvin, ja mittasin huvikseni, millaista kokoluokkaa on tulossa: siipiväli 220 cm ja korkeus metrin... Täytynee yrittää jatkossa malttaa tehdä pienempiäkin huiveja, kaikkien hartiat eivät ole ladonoviluokkaa kuten omani...

Illalla vaihdan pingotukseen mustan huivin ja pääsen päättelemään roosan huivin lankoja. Hyvältä näyttää! Tänään pitäisi myös käydä kaivamassa matkalaukku varastosta ja ryhtyä pohtimaan mukaan otettavia, apteekissakin on käytävä hankkimassa omat lääkkeet ja ehkä jo jotain tuliaisiakin voisi hankkia, kuten suklaata, salmiakkia ja väinämöisen palttoonnappeja...

***

Matkakuumeen noustessa piti vaihtaa myös blogipohja tilannetta kuvaavaksi... Tosin minulla tuollainen kassi voisi kuulua ihan arkipäiväänkin.