kerrottakoon edellisestä postauksesta tähän asti tapahtuneet:

Meni Suomi sitten taas kerran häviämään Ruotsille. Kumma kyllä, ei pahemmin edes hatuttanut.

Talentissa sai taas tuntea pariin otteeseen ihan aitoa myötähäpeää. Onneksi sentään semifinaalierästä jatkoon pääsivät ne parhaimmat.

Lätkämatsin ja Talentin aikana tuli neulottua taas yksi pipa, lankana oli Boston sekä ilmeisesti Pirta, josta tein pipaan raidan - yksivärinen ruskea pipa vain on niin tylsän näköinen. Tuo Boston on sitten mukavaa lankaa neuloa - miksi ihmeessä en ostanut sitä enempää???? Tosin minulla on sitä kilon verran, eli ei se ihan heti lopu, mutta värivalikoima on rajoittunut.

Pipan valmistuttua tuntui siltä, ettei vielä viitsi mennä nukkumaan eikä tasan viitsinyt enää neuloakaan, joten ryhdyin testaamaan pesukinnasta virkaten. Ei tahtonut tulla tolkkua siihen, liekö sittenkin väsyttänyt tarpeeksi, että ajatusten juoksu oli yhtä jähmeää kuin jääkaappiin unohtunut hunaja.Tuli nyt sitten kuitenkin opittua tekemään tuollainen pallosilmukka kunnolla. Yksi kintaantekele jäi kotiin häpeämään, se pitää purkaa tänä iltana, ja mukaan töihin lähti toista varten langat ja koukut - tosin tuskin tänään ehtii mitään koukuttelemaan. Illalla sitten, kun vien tytön jumppaan, taidan istua vain käytävässä odottamassa ja virkata. Tai neuloa. Jostain syystä vielä tuntuisi hyppysissä olevan muutaman pipon verran innostusta.

Aamu alkoi neljän viikon välein tapahtuvalla vakioriitelyllä Kuopuksen kanssa. Neljän viikon välein hänen pitää saada hormonipistos, ja kyllä, ymmärrän että se ei ole kivaa, mutta keski-ikäisyydestäni huolimatta se erittäin kärsimätön ihminen sisälläni kysyy ihan suoraan, että eikö kahdeksanvuotiaalle koskaan valkene, että tutkainta vastaan on paha potkia? Miksi pitää joka kerta olla se sama show, kun takana on jo kymmenkunta kokemusta aiheesta ja tietää, että edessä on niitä paljon lisää, ja kipu on kuitenkin vain hetkellinen ongelma... uah... pitäisi kai antaa aviosiipan hoitoon koko homma, minulla tuntuu olevan niin lyhyet piuhat tuon tytön kanssa... =( Oli lystiä maanitella tyttöä kouluhoitajan edessä parikymmentä minuuttia, ennen kuin homma saatiin tehtyä - sitten siihen meni vallan 15 sekuntia. ja tietysti neiti sitten vielä myöhästyi tämän takia ensimmäiseltä tunniltaan, ja kun olimme luokan edessä kiirehtimässä sisään, tuli kouluavustaja ihmettelemästä, että missähän se meidän neiti mahtaa ollakaan. Kun pääsin autoon, tunsin selittämätöntä halua hakata otsaani rytmikkäästi rattiin...

Mutta eiköhän se tästä. Iltapäivällä on lääkärin vastaanotto - toivottavasti hänellä ei ole minulle mitään tylsiä uutisia, kuten esimerkiksi kohonnutta verensokeria tai jotain muita pielessä olevia arvoja... Minulla kun on tänään ainakin nuo henkisen puolen arvot jossain ketun nevadassa.

Ai niin, piti vielä mainita se, että laitoin tuon uuden pesukintaan ohjeen tuonne omien neuleohjeideni sivulle, sieltä sitten löytyy, jos ja kun joku tarvitsee.