Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää vain ja ainoastaan epämääräisiä tunnelmakuvia lomareissulta. Käsitöitä ainoastaan sivutaan... =)

Tänään olen istunut autossa, ja sitten vieraillut Kotkan Maretariumissa, jota voin varauksetta suositella kaikille puuhamaihin kyllästyneille vanhemmille - helposti saa pari tuntia kulumaan ihan suomalaisten, tuttujen ja vähän vieraampienkin fisusten kanssa. Puhumattakaan siitä, että Sapokanlahti on uskomaton paikka! Jos minulla olisi tuollainen paikka iltakävelyjäni varten, tuskin edes ehtisin enää neulomaan. Ruusut ja päivänliljat tuoksuivat ja vesiputous likipitäen lumosi minut - ilman yhtä narisevaa yhdeksänvuotiasta olisin istahtanut jonkin pensaan siimekseen istumaan ja nuttimaan, mutta ah ja voi, kyllä lapsen narina on maailman tehokkain motivaattori... ;-)

Kouvolassa tehdään Karaoke-ennätystä, jota parhaillaan kuuntelen hotellihuoneessa nettiyhteyden kautta - itse ennästystä tehdään tuossa aivan vieressä. Palasin vajaa tunti sitten Korian ABC:ltä neuletapaamisesta. Keskiäkäinen ajeli sitten sitä kuuluisaa pidempää reittiä paikalle... paria kännykkäpuhelua ja Iitin puolella piipahtamista ei sitten lasketa! Perille pääsin melkein jo hiki hiusrajassa helmeillen puoli tuntia myöhässä, ja pääsin tapaamaan ainakin Hepsin (viime syksyn salaisen neuleystäväni, jonka uusin sukkamalli oli valmistumaisillaan), Tupunan (olisi sittenkin pitänyt pyytää lupaa kuvata se ET-kassin ohje, jäi kaivelemaan...), Katiijan (kivat lapaset!), Ziinan (suurkiitos siitä viimeisestä tienneuvonnasta, jonka avulla lopulta pääsin perille) sekä Annen (jolla oli vino pino vironvilloja edessään...). Paikalla oli myös muita, jotka minulle toki esiteltiin, mutta laho pääni jo unohti nimet - anteeksi!

Neuletapaaminen päättyi jo aikoja ennen kuin maltoimme Hepsin kanssa lopettaa juttumme ja lähteä kumpikin oman perheen pariin - sain Hepsiltä ihanan pienen lahjan, ja tuntui, että ihan samalla aaltopituudella olimme aika monessakin asiassa. Toivottavasti sinulle, Hepsi, tulee pian asiaa meille päin, olisi "ihan huippua" (9-11-vuotiaiden suosikkilausahdus tässä perheessä) tavata taas!

Niin, käsityöt. Autossa olen koukutellut Tennesseestä simpukkalierihattua, jonka ohjeen löysin jonkin toisen blogin kautta, ohjeen tekijä on Anne Linna. Koko on parivuotiaalle, joten toivon tämän hatun sopivan lasten toiseksi nuorimmalle neiti-serkulle, jolla on vuosia koossa juuri tuon verran. Mukana kulkee myös kuopuksen torkkupeiton viimeinen värikynä, jota en jaksanut tänään neuloa. Korialta ei mukaan lähtenyt edes mainittavasti lankaa, sillä pussilankoja ei ollut. Muutaman seiskaveikkakerän ostin tulevia torkkupeittojuttuja varten sekä kaksi kerää kirkkaan sinistä Tennesseetä - sillä jos tuo tekeillä oleva simpukkalierihattu päätyy neitiserkulle, toki täytyy nuoremmalle kummipoikaveljellekin hellehattu virkata... =)

Kunhan täältä kotiudun (huomenna kun on vielä vuorossa Tykkimäki, luonnollisesti...) taidan ryhtyä virkkaamaan toista Höyhen-huivista - sain yllättäen vision ko. huivista vihreästä pätkävärjätystä Nallesta virkattuna...