Eilen illalla jo käytiin juhlistamassa isäni synttäriä, kun päivänsankari on tänään "matkoilla". Siis on poissa kotoa, ei sen kummemmalla reissulla, taisi olla peräti Helsingissä asti... ;-) Isoveljeni oli hommannut isälle usb-mikrofonin liitettäväksi tietsikkaan, pääsee isipappa nyt vaikka laulelemaan tietokoneelle...

***

Kummitytön pikkujakku edistyy kummasti, piti jo siirtyä pidemmälle pyöröpuikolle sitä neulomaan, ja toinen lankakerä on lopuillaan. Piti siitä kuvakin ottaa, mutta unohtui. Oli vähän kiirettä eilen tuon juhlimisen kanssa...

***

Elämän ärsyttävin asia tällä hetkellä: siivosin kesällä lankahuonettani. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Siivottu on, niin hyvin ettei enää mitään löydä. Tällä hetkellä hukassa toukokuussa Tallinnasta kannetut korutaustat, joille olisi nyt tarvetta. Ei löydy niin mistään. Tänä iltana siis tiedossa istumista ja etsimistä noin 50 laatikosta, kiroilua, itkua ja hammastenkiristelyä. Verenpaine kohonnee huippulukemiin, eikä kenelläkään ole kivaa. Voisin lyödä vetoa, että muutaman tunnin etsimisen jälkeen korutaustat a) löytyvät siitä laatikosta, josta olen jo etsinyt kaksi kertaa, b) löytyvät täysin epäolennaisesta ja arvaamattomasta paikasta tai c) eivät sitten löydy, vaikka satavarmasti tiedän, että ovat jossain sen kahdeksan neliön uumenissa. Tähän kohtaan voisin sitten mottona todeta, että nyt on sellainen fiilis, että "eniten v....taa kaikki".

Puuttuvien korutaustojen lisäksi ottaa päähän se, että eilen salama on iskenyt jonnekin ja johonkin, jonka seurauksena kotona ei netti pelitä. Ja kun tulin töihin, piti rautabuutata kone pariin kertaan, ennen kuin suostui aukeamaan. Alkoi olla sellainen fiilis, että tarvitsen pehmustetun ja äänieristetyn huoneen, ja sinne nyrkkeilysäkin ja parin hanskoja. Just nyt.

***

Elämän ilahduttavin asia tällä hetkellä: kun pääsin työpaikalle ja parkkihalliin asti, ja ripeästi taivalsin oman pysäköintipaikkani luota poistumisovelle, täysin tuntematon herrasmies meni edelläni ovesta muutamaa askelta edellä,  ja pysähtyi pitämään minulle ovea auki. Siis tiedättehän sillai, että joutui oikeasti odottamaan hetken, että tulen perässä. Kylläpä tuntui mukavalta. Hymyilin ja kiitin kauniisti, ja herrasmies hymyili takaisin. Ehkä tuli hyvä mieli ihan molemmille?

***

Kävin lueskelemassa SNY2008 -blogia. Kovin tuntuu olevan hankalaa salaisen kaverin ilahduttaminen. En ihmettele toisaalta emon tunteenpurkauksia sen kummemmin kuin muutaman osallistujankaan mietteitä. Jokainen katsoo asiaa omalta kantiltaan, mutta kyllähän jossain mättää kun ei tunnu kenelläkään enää olevan kivaa. Kun emoilu on ylimääräistä työtä, vaivaa ja rasitusta, ja vain sontaa tulee niskaan. Ja kun jonkun osallistujan mielestä on natsimeininkiä se, että oikeasti edellytetään hoitamaan asiat ja pitämään lupauksensa. En aio sen kummemmin ruotia asiaa omaltakaan kantiltani, sanonpahan vaan, että oma snyni on ainakin pitänyt minuun aktiivisesti yhteyttä, mikä on minusta mukavaa. Blogikommentointi on pieni vaiva kommentoijalle ja suuri ilo sen saajalle. Itse olen ottanut omaan ystävääni yhteyttä heti silloin, kun tieto parista tuli ja pari kertaa käynyt kommentoimassa blogissa. Emolle olen raportoinut lähetetystä paketista ja saapuneistakin. Ja siitäkin huolimatta tulee nyt sellainen olo, että olenkohan sittenkään hoitanut hommaani asianmukaisesti?

***

Onhan tänään sentään perjantai, onneksi. Huomenna esikoisella lätkäturnaus omalla hallilla ja siellä vietän päivääni minäkin. Neule lähtee kyllä mukaan, mutta tuskin sen edistämiseen aikaa on. Sunnuntain aion ottaa lunkisti ja katsella olympialaisten viime hetket aktiivisesti neuloen, vaikka tavoitteita ei enää olekaan. Nauttikaahan muutkin viikonlopusta, säästäkin on kai luvattu kohtuullista