Verkkoja olen heitellyt tässä viime päivinä, mitä minnekin. Esikoisen päähän hattuverkkoa ja kivelle huiviverkkoa... Siinä sivussa olen nautiskellut syksykuvauksista ja miettinyt, minkähän väristä ja mallista huivia oikein kohta pääsen tikuttelemaan tai koukuttelemaan... Arvontaan osallistumisaikaa on vielä runsaasti, joten jos et vielä jättänyt optiotasi onneen, niin hophop edelliseen postaukseen. Sitä ennen kuitenkin ne verkot:

Tämähän on se Sweet Pea Shawl kirjasta Koukussa -kirjasta. Lainasin tuon opuksen kirjastosta, kun se sattui siellä käteen, ja tyytyväisenä hyristen pääsin kokeilemaan tätä huivimallia. Langaksi valikoitui viime kesänä (kai se oli viime kesänä?) pussilankana hankittu Novitan Spektri. Tällä värillä koukutteli Resorin Tupuna ET-kassia, kun ensimmäisen kerran kohtasimme Korialla neuletapaamisessa, ja lanka ja varsinkin sen väri jäivät kaivelemaan niin pahasti hampaankoloon silloin, että omaksikin tätä piti ostaa. Kun lopulta sain tuon huivimallin käsiini ja mietin siihen solpivaa lankaa, niin muistin nämä ja se oli sitten menoa.

Tämähän on ollut jo aika kauan valmiina, mutta arvoin pitkään laittaisinko tähän hapsut vai en. En sitten laittanut, ja hyvä niin, tämä on runsaan kokoinen jo tällaisenaan. Huivin koukuttelin 5 mm:n koukulla, ja valmista tuli aloituksesta laskien noin viidessä päivässä, vaikka päättelyt taas antoivatkin odottaa itseään. Lankaa kului 318 g, ja sitä jäi vielä - lopuista taidan tikutella itselleni vielä toisenkin huivin!

Virkkasin myös Esikoisen lätkäjoukkuen kaudenaloitustapaamisessa esikoiselle taas yhden verkkopipan, jonka nuori mies itse väitti olevan paras tähänastisista. Mene ja tiedä, minusta ne ovat olleet kaikki jokseenkin samanlaisia, mutta ehkä käyttäjäkokemuksien perusteella on helpompi arvioida.

Lankana kirkkaansininen Viola (jota tuli joskus ostettua ihan huomattava määrä joltain kanssaneulojalta, en vain enää muista keneltä - ostan ihan liikaa lankaa!) ja luonnonvalkoinen puuvillalanka, kenties vanha Oklahoma, en tiedä. Perin suomalaiset värit, siis. Koukku 3 mm ja lankaa kului 18 g.

Yksi pallopussikin on kiristysnarua vaille valmiina, mutten jaksa innostua aiheesta. Sen sijaan pitäisi ehdottomasti innostua pingottamisesta, sillä sekä kirkkaanpunainen että äidin lila huivi ovat pingotusta ja päättelyä vaille valmiina. Toivottavasti viikonloppuna tulee jokin hetki huomioida nekin, sillä huomisiltana olen Käpylässä Karjalatalolla opettamassa piirakoiden tekoa äiti-lapsi -porukoille, ja lauantai taitaa mennä Museon kahvilassa töissä, ja illalla on sitten vielä Esikoisella matsi Klaukkalassa... Ja sunnuntaillekin taisi olla ohjelmaa...

Mutta nyt silityspuuhiin ja illan viimeisiä urheilusuorituksia seuraamaan!