Eilen illalla piti kaiketi jonkin ennustuksen mukaan tulla maailmanloppu. Ei sitä sitten tullutkaan, joten jatketaan vanhaan malliin...

Edellisen postaukseni jälkeen olen ehtinyt ahkeroida käsitöitäni valmiiksikin asti, ja jopa kuvattukin on... Kestäkää, hyvät lukijani, nyt on luvassa kohtuullisen kohtuuton kuvavyöry:

Joutessani neuloin Kristelin järjestämään keräykseen (Villaa ylle - keräys asunnottomille) jokusen pipon:

Kahdessa ylimmässä on lankana Isoveli, toiseksi alimmassa Moss Space ja alimmassa Lidlin 100 % villalanka. Eivät ehkä järin kauniita, mutta lämmittävyyshän näissä tärkeintä onkin. Mukaan keräykseen meni myös pari jo aiemmin neulottua pipoa, jotka ovat odotelleet uutta kotia.

Taisin jo edellisessä postauksessani kertoa, että Ravelryn puolella Kahelit-ryhmässä polkaistiin käyntiin Aakkoshaaste, jossa on kaheliin tapaan hyvin vapaat säännöt: lokakuussa aloitettiin A-kirjaimella alkavilla ohjeilla neulonta tai virkkaus. Turhantarkkoja ei sääntöjen suhteen olla, sillä Kaheliporukka on monella tapaa vapaamielistä... Omaksi ohjeekseni valikoitui kanssaneulojalta jossain vaiheessa lahjana saatu huiviohje Askew. Huivi on nimensä mukaisesti perin vinossa ja kallellaan vähän joka suuntaan, perinteisestä symmetrisestä kolmiohuivista ei tosiaankaan ole kyse! Minulle se sopii vallan mainiosti, olenhan itsekin vähän sinne sun tänne kallellaan...

Langaksi valikoitui keväällä neuleretriitin kirppispöydältä hankittu Lorna's Lacesin Shepherd Sock värissä Maple Grove. Kyllä tästä epäilemättä ruskaisen tuleentunut vaahteralehto mieleen tuleekin. Pätkävärjätty lanka ei ehkä tuo huivin muotoa kaikkein parhaimmalla tavalla esille, mutta en usko tämän olevan viimeinen Askew, joka puikoiltani lähti. Seuraava voi sitten ollakin jo yksivärinen.

Lokakuuta tuntui riittävän, ja koskapa Kuopus ilmaisi halunsa saada taas yhden äidin tekemän päänlämmittimen, ryhdyin tuumasta toimeen ja neuloin viime kevään lanka-alennusmyynneistä hamstratusta Temposta neidille uuden, hassun pipon:

Ainakin minulle itselleni pipo toi jokseenkin välittömästi mieleen merivuokon lonkeroineen, joten aakkoshaasteen kunniaksi ristin pipon komeasti erään merivuokkolajin latinankielisellä nimellä: tässä siis Actiniaria-pipo. Ihan vielä pipo ei ole päässyt tositoimiin, mutta sisätiloissa tapahtuneen koeajon perusteella neiti oli pipoonsa tyytyväinen.

Enempiä A-töitä en sitten viitsinytkään enää ryhtyä neulomaan, vaan käänsin katseeni kohti marraskuun haastetta ja B-kirjainta. Aikani ihmeteltyäni löysin Ravelrysta mukavan kaulurin ohjeen, ja tavoilleni uskollisena ohje veikin sitten mennessään. Tähän mennessä olen puikoilta päästänyt jo neljä Bandana Cowlia, tosin vasta kolme on päässyt kuviin, sillä viimeisin valmistui eilen yöllä.

Ylin kauluri on Zitronin käsinvärjättyä merinovillaa, kestovaippakaupan kautta meille päätynyttä, jota olen hillonnut ihkulankalaatikossani jo vuosia..  Keskimmäinen taas on sellainen käsityö, josta voin rehellisesti sanoa, että sen olen omin käsin tehnyt: langankin olen nimittäin ihan itse omilla pikku kätösilläni ja neulovalta ystävältä saadulla värttinällä kehrännyt - ja samalta ystävältä sain sen kuidun, josta tuon kehräsin. Alin taas on Kuopukselle ja samaa Tempoa kuin pipokin. Tämäkin on jo kelpuutettu.

***

Siinäpä niitä. Pitkästä aikaa kotiutin myös lankaa, jostain keskisen Euroopan perukoilta asti, mutta niistä sitten joskus toiste. Ei makeaa mahan täydeltä...