Tänään halusin muistaa yhtä ihmistä tekstiviestillä - huomenna tarvitaan erityisesti voimia. Muistin myös kahta ihmistä soitolla, kun istuin kolarin aiheuttamassa ruuhkassa työpäivän jälkeen - ajattelin, jospa eivät he sitten juuttuisi siihen samaan ruuhkaan. Tuli sitten samalla todistettua, että aivan hyvin voi ajaa moottoritiellä ja virkata samaan aikaan - ainakin silloin kun moottoritiellä on ykkönen silmässä ja edetään noin viiden kilometrin tuntivauhtia. Kolaripaikan ohi pääseminen kesti puoli tuntia, matkaa taittui siinä ajassa noin kolme kilometriä. Oli Ford Ka menettänyt puolet takaosastaan. Toivottavasti ei ollut kuskille käynyt kovin huonosti.

Kotiin päästyä ajattelin, että tänä iltana heitän kotityöt jonnekin takataustalle, ja istun vain ja ihmettelen. Otin neuleen käteeni ja kyllä on aika  kulunut mukavasti. Onneksi  vanhempani ehtivät syöttääkin lapset ennen tuloani, nyt ei oikeastaan ole pakko tehdä yhtään mitään.

Olen mietteliäällä tuulella. Osin se johtuu varmaan silkasta väsymyksestä, osin ehkä siitä, että elämä vain mietityttää parhaillaan usein ja paljon. Syksy on aina tällaista aikaa, reflektoinnin paikkaa. Vanhempien luona eilen otin käteeni hyllystä kirjan, kun osui tuttu nimi silmääni: Rene Gothoni. Oli aikoinaan opettajanani yliopistolla, uskontotieteen aineopinnoissa. Lueskelin kirjaa umpimähkään, auoin sivuja sieltä, ja toista täältä. Yhdellä sivulla silmääni jäi kutittamaan puhe siitä, kuinka ihmisellä on valta valita hyvän ja pahan välillä. Niinhän se on, voi valita hyvän elämän. Voi psalmin sanoin elää näin: "Vältä pahaa ja tee hyvää. Etsi rauhaa ja pyri siihen." Ei sitä ihminen tuon kummempaa elämänohjetta itselleen tarvitse, eihän?