Ihan ensin kiitos kommenteistanne! On lohdullista, ettei oma elämä kaikkine kommervenkkeineen ole ihan uniikkia, vaan meitä odotteluvuosiaan läpikäyviä on paljon...=)

****

Harvemmin täällä tartun lukemiini kirjoihin, mutta tällä kertaa on ihan pakko. Sain viime yönä (no joo, siis vähän yli puolenyön) luettua loppuun Stieg Larssonin "Miehet, jotka vihaavat naisia". Pitkästä aikaa kirja, joka Jäi Mieleen, ihan isoilla alkukirjaimilla. Tuskin maltan odottaa, että pääsen Larssonin trilogian seuraavaan osaan käsiksi... Ja sääli, ettei enää uusia kirjoja ole luvassa, sillä nämäkin teokset on julkaistu postuumisti kirjailijan menehdyttyä sangen nuorella iällä. Mutta jos et säikähdä rankkaa, inhasti ihon alle hiipivää tekstiä, suosittelen.

Sain viimeinkin myös vietyä autoon veljeltäni lainassa olevista äänikirjoista toisen: kyseessä on Reijo Mäen Nuoruustango. Minähän olen yllättävän kranttu äänikirjojeni suhteen, vaikka monenlaista roskakirjaa muuten kulutankin, mutta minusta äänikirjassa on yllättävän paljon merkitystä lukijan persoonalla, sillä minulle jo luettu ääni ohjaa mielikuvitustani aivan eri suuntaan kuin siinä tapauksessa, että luen kirjaa itse ja annan sille samalla "oman" ääneni. En vielä ole ihan varma, inhoanko Juha Veijosen luentaa, mutta siitä olen varma, etten ainakaan siitä erityisesti pidä. Lukijana Veijonen on varsin monotoninen ja vivahteeton, ja hänellä on ikävä tapa niellä lauseiden loppuja. Reijo Mäen kirjailijalahjoista en nyt mene sanomaan juuta enkä jaata, mutta yksi asia on miehen kunniaksi (?) sanottava: sanontoja, ns. one-linereita ja kaiken hyvän maun rajat alittavia vertauksia hän osaa kirjoissaan viljellä - ehkä pitäisi sanoa suorastaan ryöstöviljellä. Olen vasta kolmannessa cd:ssä, ja toistaiseksi saldossa on useita värikkäitä kuvauksia Turun alamaailman edustajista, joilla on niinkin viehkeitä nimiä kuin Alpakka, Pataässä, Viitapiru jne. Muuten, joko Mäen kuvaus Vareksen harjoittamasta seksiaktista olisi luettunakin tylsää, mutta Veijonen viimeistään tekee siitä kuivakkaa kuin metsään unohtuneesta sillihaperosta... Hups, taisivat nuo rasittavat sanonnat ihan tarttua... =) No, menettelee tämä työmatkan rattona paremman puutteessa...

****

Käsityörintamalla jatkuu Hattujen ja Myssyjen sota... =) Esikoisen uusi pipo tuli kuin tulikin eilen illalla myöhään valmiiksi, ja vihoviimeiset kirkkaansiniset Storiat ovat kulumassa seuraavaan pipoon, josta lankatilanteen vuoksi tulee enemmän mustavoittoinen väritykseltään. Siipan piposta tuli muuten jopa purkamisesta ja jatkamisesta huolimatta edelleen liian nafti, joten taidanpa neuloa tämän kolmannen piposen riittävän pitkäksi, etsitään sille ensimmäiselle piposelle pienempi pää alleen. Ehkäpä Nupsin pelaajissa olisi joku, joka haluaisi uuteen asuun sopivan piposen?

****

Ja jos ette muista, mihin ajankohtaan, kansaan ja niin edespäin tuo Hattujen ja Myssyjen sota oikeastaan kuuluikaan, tässä pieni historiatietoiskupläjäys á la Wikipedia... (klik)

****

Ja nyt kun linkityksen makuun pääsin, tässä tänä aamuna minussa hilpeyttä herättänyt huumoripläjäys Milla Paloniemeltä, eli Kiroilevan siilin "emolta": (klik)