Kerrassaan outo otsikko pälähti ilmoille. Virallinen ketutuspuheenvuoro heti alkuun: Vaadin, että kaikenlaiset ukkosmyrskyt lopetetaan heti! Sinänsä sääli, sillä rakastan ukkosenilmaa, mutta nyt se eilinen myräkkä on rikkonut jotain jostain eikä kotoa pääse nettiin, eli ei pääse lukemaan sähköpostejakaan. Ja töissä ei pääse kotisähkäriin käsiksi kun on NIINNIIN tiukat turvasysteemit... Tästä ei kärsi ainoastaan oma pää vaan myös HuPo-tempauksen emännöinti, nih... Joten haloo, siellä yläkerrassa, kuulitkos nyt sitten tämän?? Varmastiko???

Sain eilen valmiiksi taas yhden huivin, heti aamusta sen neulasin patjoihin kiinni pingottumaan ja sai rauhassa kuivua päivän ajan, kotiin tultua sitten irrottelin ja ihastelin ja kuvailin ulkona, mutta eipä ole kuvaa, ei, kun ei saa ladattua nettiin. Tuo huivi lähtee sitten Koukkuniemeen. Keräilin myös valmiiksi kasaan muita mukaan lähteviä (aiemmin tehtyjä ja käyttämättä jääneitä huiveja ja ponchoja), ja niitähän olikin kolme kappaletta, joten jo neljä lämmikettä on koossa Koukkuniemeen. Seuraava huivikin on jo koukulla, nyt kun keksin miten tuo ketjusilmukkahuivi tehdään niskasta aloittaen, olen aivan intona tekemässä niitä liukuhihnalta.

Illalla oli myös muuta mukavaa: esikoisella kauden ensimmäinen peli Klaukkalassa. Lähdimme reissuun koko perhe, myös kuopus, joka ei ole erityisen innokas pelejä seuraamaan, mutta lupasin, että teemme jotain muuta mukavaa sillää aikaa, kun odottelemme pelin alkua. Ja kyllähän me tehtiinkin: serkullani on Klaukkalassa oma puoti, jonne sitten pälähdimme juuri ennen sulkemisaikaa. Edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt aikaa, joten melkein meinasi pelikin jäädä väliin, kun menimme lasten kanssa kahville ja jätskille ja juttelimme kuulumiset.

Menimme myöhässä hallille, jäi melkein ensimmäinen erä näkemättä, mutta muiden paikallaolleiden äitien mukaan en menettänyt oikein mitään - oma joukkue oli siinä vaiheessa tappiolla jo 4-0 ja loppulukemiksi tuli aika tylysti 11-0. Esikoinen murjotti sitten kotimatkan, vaikka uusi taskarikirja ehkä vähän lohdutti. Tänään on taas treenit ja huomenna esikoinen lähtee isännän kanssa viikonlopuksi leirille. Minusta tuollainen tahti ei enää ole edes tervettä, mutta kai se tuosta tasaantuu, ja jos ei tasaannu, lienee aika keskiäkäisen puhaltaa vähän peliä poikki - joku roti pitää olla harrastuksissakin. 

Kotona olimme vasta lasten nukkumaanmenoaikaan, ja kun ei ollut nettiä, istuin sitten pelaamassa pasianssia - jotainhan sitä on pakko koneella kotonakin tehdä, vaikka päivät pitkät töissä sen äärellä istuu... Lopulta painuin sentään ajoissa nukkumaan, mutta tänään taas väsyttää ja hienoinen ketutus on koko ajan päällä.

Huomenna alkaa koulukin - motivaatio on nollassa.