Ensiksikin, kiitos kaikille teille, jotka olette jättäneet kommenttinne tuohon nimipäiväni blogimerkintään. Ehkäpä tuosta rohkaistuneena uskallan toisenkin kerran postailla muutakin kuin neulenarinoita... =) Mutta se postaus jääköön odottamaan sopivaa aihetta ja tilaisuutta.

Tänään on kuitenkin aika tarinoida neuleista. Edellisen postaukseni kuvissa esiintyivät neljä ensimmäistä hamsterityötäni. Töitä on sittemmin tullut lisää, vaikka kuvia en nyt jaksa ryhtyä tänne julkaisemaan. Niitä tulee sitten taas joskus yhtenä ryppäänä.

Kuvassa näkyvän pipon kaveriksi on valmistunut kaulaliina. Näiden vaatekappaleiden onnellinen omistaja on poikani, esikoinen, jonka oman lätkäjoukkueen värejä nuo vaatekappaleet kantavat. Kaulaliina varsinkin on ollut kovassa käytössä heti valmistumisestaan asti, ja taisipa se olla ensimmäinen neule, jota esikoinen kävi jo pariin otteeseen kärttämässä ja kyselemässä, kun se ei valmistunut riittävän vauhdikkaasti. Minulla on siis varsin mallikkaita kirittäjiä hamsterikaudellani... =)

Oman calorimetryni seuraksi olen neulonut vauhdikkaasti kaulaliinan sekä kämmekkäät. Sain kuin sainkin tuon langan käytettyä melkein loppuun asti, mutta mitään kokonaista en enää noista jämistä saa tehtyä. Voi tosin olla, että innostun vielä neulomaan pipon tuohon settiin, mutta sitten täytyy jo kaivella varastoista jotakin täydentävää lankaa kaveriksi.

Tällä hetkellä puikoilla on jo pitkään suunnitelmissa ollut huovutettava kassi. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kassi/laukku tammikuussa ostetuista Svarta Fåretin langoista, mutta kun en ole ehtinyt tehdä koetilkkua eikä lankaa ole kuin 300 g, päätin sittenkin ottaa varman päälle ja kaivoin varastoni harmaat ja mustat fritidsgarnit esiin. Nyt laukku alkaa jo olla loppusuoralla, pähkäilen parhaillaan vain sitä, teenkö siihen jonkinlaisen läpän vai en. Todennäköisesti teen. ja jos hyvin menee, laukku pääsee pesukoneeseen huopumaan jo tänä yönä tai ainakin aamupäivällä.

Tämä flunssa on kumma tauti. Ei ole nuhaa, eikä kovin kummoista yskääkään, on vain lämpöä ja jotenkin kokonaisvaltaisesti vetämätön olo. Ei toki niin vetämätön, ettei neulomaan pystyisi, mutta kaikki sellainen toiminta, joka vaatii kävelemistä, touhuamista ja keskittymistä vie heti mehut. Liekö kyseessä vain lorvikatarri? Ainakin tauti on pitänyt minut poissa koulusta, tänä aamuna en päässyt sängystä ylös ennen puolta yhtätoista, joten tuli nukuttua melkein kellon ympäri...