Eilen illalla kävi juuri niin. Kaiken peruspositiivisuuteni koonneena istuin ensin kolme tuntia epilepsialasten vanhempien ensitietoillassa ja ajelin sitten henkisesti aika uupuneena kotiin. Ja sitten kesken iltapalan vain istuin, itkin ja kiukuttelin tyhjässä kodissa. Onneksi näitä ei tule usein, ja onneksi ne kestävät vain lyhyen aikaa. Blogipohjakin oli siinä kiukutellessa taas vaihtua johonkin synkkään, mutta ei löytynyt tarpeeksi synkkää senhetkiseen mielentilaani, joten annoin olla.

Työtilanne alkaa seljetä hitaasti mutta varmasti, palavereita alkaa olla entiseen malliin ja työpanostani kaivataan vähän siellä sun täällä, joten irrallisuuden tunne on vähenemään päin. Uuteen työpisteeseenikin olen jo tottunut. Oudolta tuntuu vain se, että tässä kerroksessa on selvästi enemmän ääntä kuin aiemmassa kerroksessa, siellä olikin välillä olo kuin huopatossutehtaalla - tykkään enemmän tällaisesta.

Myssyviikkojen inspiroimana neuloin toissapäivänä aloitetun myssykän loppuun eilen. Ensitietoillassa kun oli mukava istua ja neuloa kaikessa rauhassa kuunnellen. Nimesin tuon myssykkäni "Mamsellin paremmaksi kesämyssyksi", sillä se tuo mieleeni entisaikojen yömyssyt tai kamarineitojen valkoiset hilkat... Nyt vain nilkkoihin asti ulottuva ja kauluksesta tiukasti kiinni kurottu musta mekko päälle, valkoinen essu eteen ja niiaamaan emännälle: "yes, mam!"

525804.jpg

Kaarrokepuseroon en ole vielä jaksanut hihoja ryhtyä tekemään, mutta tässä pientä makupalaa siitä, miltä puseron kaarrokkeen neulos näyttää:

525803.jpg

Lauantaina olisi tarkoitus koulupäivän jälkeen lähteä vähän iltaa istumaan opiskelukavereiden kanssa - joskohan tuon saisi valmiiksi siihen mennessä?

One can't alway be happy, not all the time. Yesterday I had mustered all my positivity to go and attend an informative evening, which had been arranged for parents with epileptic children. My daughter has just been diagnosed, so I thought the evening might be helpful. I was pretty exhausted, when I drove home after three hours of constant... well, anxiety. When I came home I just sat down and cried over my dinner, alone. Well, shit happens, luckily not too often and luckily I fuse easily but also calm down quickly.

At work business is as usual. Meetings and new projects coming, so there are no problem in finding things to do.

Managed to finish the hat I started day before yesterday. I named it "Mademoiselles better summerhat", because it reminds me of the nightcaps people used to use years ago. Or maybe it's more like a chambermaidens hat. Anyway, all I need now is a long black dress and a white apron, so I can go and serve the mistress of the house: "yes, Mam!"

My pullover is not ready yet, but took a photo of the yoke, just to give you people a little hint of what's coming up... =)