Tänään meillä on juhlittu oikein urakalla: kuopus täytti 8 vuotta, ja olemme häntä asianmukaisesti onnitelleet heti aamusta laulamalla aamumörein äänin Paljon onnea vaan... ja neiti sai runsaasti lahjoja, joista tärkeimpänä uusi cd-radiosoitin, jonka avulla voi jatkossa paremmin kuunnella suosikkibiisejään sekä aina yhtä suosittuja äänikirjojaan.

Juhlittu on myös pääsiäistä, joten perinteiseen ortodoksiseen tapaan on aika julistaa: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Minä en tänä vuonna jaksanut lähteä perinteiseen pääsiäisyöpalvelukseen, vaan katsoin palvelusta TV:stä, tulihan se minun "omasta" kirkostani eli Uspenskin katedraalista tänä vuonna. Ai että miksikö tuo on minun "oma" kirkkoni? Olen sen mahtavien pylväiden varjossa seisonut kymmenet jumalanpalvelukset, ja meidät on myös vihitty tuossa kirkossa. Uspenskin pääsiäisyöpalvelus on aivan omanlaisensa kokemus...

Pääsiäiseen rauhoittuminen on ollut hedelmällistä myös käsityörintamalla. Sain eilen valmiiksi kuopuksen hellemekon, siihen kului samosta 310 g, ja tänään olen neulonut mekon kaveriksi piposen, johon kului lankaa 46 g. Tätä väriä samosta on nyt enää jäljellä kolme kerää, joille tuskin on vaikea löytää kohdetta - mutta taidan kuitenkin välillä siirtyä tekemään muilla väreillä jotakin. Hiukan on seuraava projekti hakusessa, sillä mitään kauhean isoa ei juuri nyt tekisi mieli aloittaa, noita aika isoja juttuja on tässä tullut neulottua useampia, joten välillä voisi vähän näpertää jotain pientäkin - mutta mitä? Seuraava lahjaprojekti on huivin neulominen noista ihanista alpakkalangoista, eilen illalla jo hieman kokeilin rajakarjalaista mallia neuloa, mutta purin ainakin toistaiseksi tuon valmistuneen. Alan kallistua kovasti siihen, että langoista tulee joko Ullan lehtimetsä tai sitten Ziinan keväthuivi. Eli olen jo saanut rajattua vaihtoehdot kahteen - hyvältä näyttää!

Makepeace tuossa edellisen postaukseni kommentissa kyseli kanttorin kassiin kirjotusta kappaleesta, ja ajattelin kertoa siitä hieman enemmän: ortodoksisessa kirkossa on tapana toivottaa onnea toivottamalla siis "monia vuosia". Näppärä ja yleispätevä toivotus, sillä sen kautta voi toivoa lisää elinvuosia, lisää työ- tai toimintavuosia jne. Tämä toivotus yleensä lauletaan, ja laulun sanat kuuluvat jokseenkin aina näin (pieniä variaatioita esiintyy): "Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia!" Näihin sanoihin on sävelletty useampia sävelmiä, joista kanttorin kassiin kirjoin varsin uuden sävelmän, jonka sävelsi 1980-luvulla Helsingin ortodoksisen seurakunnan nyt jo edesmennyt kanttori Hannu Kononen, jonka itsekin tunsin aivan pikkutytöstä asti. Nuo kassiin kirjotut sävelet ovat viimeiset kuusi tahtia kyseisestä laulusta, ja nuottiviivastolla näkyy ainoastaan bassostemma neliäänisestä sovituksesta, koska lahjan saaja on itse basso. Juuri tässä loppuosiossa kuoron kaikki neljä ääntä laulavat nuo kaksi ensimmäistä tahtia yksiäänisesti, ja sitten kolmannessa tahdissa eri äänet erkanevat toisistaan muodostaakseen lopussa upean ja jylhästi soivan, harmonisen äänivallin... Tämä laulu on yksi suosikeistani, ja uskoakseni se on myös kanttorimme suosikkeja, joten siksi juuri tämä laulu kaikista mahdollisista "Monien vuosien" toivotuksista.

Näin. Pääsipä nyt livahtamaan taas pientä uskonnollista hapatusta tähänkin postaukseen, mutta Pääsiäinen onkin vuoden suurin kirkollinen juhla. Seuraavassa postauksessa toivottavasti kuvia noista vasta valmistuneista töitä, pipo täytyy vielä pingotella ja mekkokin on vielä hieman kostea eilisen kylpynsä jäljiltä, joten hetki täytyy vielä malttaa odotella!