ja työpäivä on lopussa. On omituisesti lapsellinen olo, ja siitä pitää nyt nauttia!

Kuopus oli eilen Mammalle kertonut, että äiti on ollut tosi kiva nyt lomalla koko ajan, kun on pirteä eikä huuda... *huoks* Pitäisikö tuosta ottaa opikseen ja hävetä kuin koira vai olla iloinen, että edes joskus pystyy lastaan ilahduttamaan??? Kieli ulkona

***

Eilen kävin marjassa. Siis otin kipon käteen ja kävelin pihaan. Kuopus perässä, ihan omasta halustaan, ja niin me tytöt kerättiin ensin kaikki kypsät puutarhavatut ja siirryttiin sitten villivadelmien kimppuun puuhakentän päätyyn. Lopputuloksena 2,5 litraa vadelmia pakkaseen - hyvä me!

***

Tänään ostin jätskin. Rakastan niitä paksulla suklaakuorella varustettuja tikkujätskejä, mutta inhoan, kun suklaa lohkeilee ja putoaa aina väärään paikkaan. Äsken ihmettelin, kun joka paikassa on suklaatahroja. Syyllinen suklaa löytyi näppishiiren pyörittelytangosta... Jo minä ihmettelinkin, minne se katosi...

***

Aivot ovat vieläkin lomalla. Aamulla töihin ajaessani muistin, että lomareissulta palatessa hajonneen laukun tilalle saattaisi olla jo tullut uusi, mutta missä kuitti ja asiaan liittyvä tärkeä puhelinnumero? Etsin lompakosta samalla, kun olin lähdössä syömään ja kaivoin lounaslippua esiin. Vastaan tuli kuitteja, mutta ei sitä oikeaa, joten heitin turhat pois. Hetken päästä tajusin ottaneeni lounaslipun ja luulin heittäneeni sen kuittien kanssa roskiin. No en ollut heittänyt, löytyi työpöydältä heti kun olin ensin tonkinut roskikseni... Sitten muistin, että hei, lompakossa oli yksi kuitti, joka pitikin säilyttää. Uudestaan roskiksen kimppuun. Ei löytynyt kuittia. Vilkaisin käsilaukkuuni - siinähän se tärkeä kuitti uiskenteli, laukussa ihan irrallaan... Miten se sinne oli joutunut??? Ja lopulta muistin, että se laukun kuitti olikin ihan omassa lokerossaan lompakossa - siinä, jossa on läpinäkyvä kelmu, ja joka on lompakon ulkosyrjässä ja silmissäni siis koko ajan...

***

Lähden kotiin. Parakissa minua odottaa yksi pingotettu huivi päättelemään ja kuvaamaan. Toinen on sohvan vieressä, odottamassa, että päätän laitanko hapsut vai en. Kyllä on elämä vaikeaa...Jalka suussa

***

Tänä aamuna jäi suustani kiinni yhden työkaverin kanssa, lomakuulumisia vaihdettiin. Katselin rouvaa ja mietin, että kehtaisinko kysyä, onko jälkikasvulle odotettavissa seuraa... en sitten kysynytkään, kun noloahan olisi ollut sanoa, että näytät jotenkin somasti pyöristyneeltä eikä aihetta olisi sitten ollutkaan... Muutama tunti myöhemmin rouva pysähtyi kohdallani, veti kalenterinsa esiin ja näytti ultraäänikuvaa: oli juuri saanut tiedon, että masussa on "rusina", melko yllätyksenä itselleenkin. Heh, onkohan A-tädin (vrt. Tarinamaanantain stoori) etiäiset nyt minuunkin tarttuneet???