Pakko nousta toipilaankin näin aikaisin, kun pitää lapsia saatella koulutielle... Ihan tulee mieleen sellainen oman lapsuusajan aapiskirjakuva: viiskytlukuinen kotiäiti moitteettomasti silitetyssä ruudullisessa kotitakissaan ja puhtaan hohtavassa esiliinassa seisoo pienen punaisen puutalon pihalla vilkuttamassa naisellisen viehkeästi, kun lapset kääntyvät reput selässään postilaatikolta hiekkatielle ja koulua kohti... *poks*  No joo, kulahtaneet trikoot jalassa ja liian monta kesää nähnyt T-paita päällä täällä istuu ehtoinen äityli kirjoittamassa blogia, kun kuopus vielä katsoo lastenohjelmia telkkarista - viiskytluvun charmista ei siis tietoakaan... =) *muistaa taas kiittää iltarukouksessaan, että on syntynyt vasta 60-luvulla*

Tänään mennään sitten Lastenlinnaan epilepsiavastaanotolle. Olen toiveikkaan odottavainen ja toivon, toivon kovasti, että asiat lähtevät hyvin sujumaan.

Käsityörintamalla on jännät hetket: koneessa pyörii parhaillaan eilen neulomani synttärilahjatekele, tosin homma on huovutuksen jälkeen vasta puolessa välissä. En muista, mainitsinko asiasta täällä, mutta kuoroni johtaja-kanttori täyttää pääsiäisen tietämissä 50 vuotta - tulee siis miehen ikään - ja päätin antaa hänelle persoonattoman rahalahjan lisäksi jotain itse tehtyä. Idean lahjaan sain Elannin sivuilta, josta olen bongannut nuottiviivastolla koristellun huovutetun kassin. Kassia en taida kanttorille tehdä, mutta huovutuksen onnistumisesta riippuen lahjasta tulee joko seinävaate, tyyny tai kansion päällinen. On hyvä aina pitää mahdollisuutensa avoimina, hmh? Olen neulonut huopasesta kappaleen, jossa on siis nuottiviivasto, ja aion kopioida siihen lyhyen pätkän yhdestä laulusta, jota kuoromme laulaa. Se tulee olemaan homman todellinen haaste, sillä kirjontataitoni ovat... ööh.. nätisti sanottuna aika alkutekijöissään.  Huopasta sain kuitenkin tuohon tuotteeseen kulumaan 158 g, joten vielä tuli pieni kiritys tähän loppukuuhun.

Eilen kävin myös paikallisessa halpakaupassa, jossa olisi ollut tennesseetä halvennuksessa, mutta onneksi värit olivat sellaisia, ettei edes pahemmin harmittanut. Paria tarjolla ollutta väriä minulla on puoli kiloa jo jemmassa, joten oli helppo kävellä lankojen ohi ja ostaa sen sijaan yhdet rottinkikahvat. Niihin pitäisi siis jossain vaiheessa tehdä laukku. Näin se meillä kulkee... =) Ajattelin, että ehkäpä kahvat ratkaisevat äidille tehtävän synttärilahjaongelman. Oikeasti minun pitäisi saada neulottua loppuun tuo rajakarjalainen ikuisuusprojekti, mutta ohut lanka saa minut hermostumaan... Neule lojuu jatkuvasti silmieni alla olohuoneen rahilla, mutta en vain saa sitä otettua käsiini. Vaihdoin siihen jopa uudet addit siinä toivossa, että homma lähtisi siitä paremmin sujumaan, mutta ei...

Kahvojen lisäksi ostin itselleni paidan. *jee!* Iloon on aihetta, sillä käsittämätöntä kyllä, jopa paidan hihojen pituus oli minulle täsmälleen sopiva. Olen nimittäin ilmeisesti jotenkin apinoiden sukua, sillä käsivarteni ovat n. 10 cm pitemmät kuin naisilla keskimäärin, joten normaalisti valmispaitojen hihat riittävät minulla 3/4 -pituuteen. Joten harvoin tulee kauluspaitoja ostettua. Nyt sitten löysin kivan mallisen, kivan värisen ja sopivan. Tulin sovituskopista ulos melkein järkyttyneenä ja kiroillen sitä, ettei paitoja ollut kuin yhtä väriä. Muussa tapauksessa olisin varmaan ostanut yhden joka väriä.

Innostuin myös hetken mielijohteesta purkamaan yhden kauan purkamista odottaneen työn. Minulla on tuota balia vielä beigenä ja mustana (hyvät värit) ja tein niistä viime vuonna lankahamsterikaudella puseron, josta tuli kuitenkin välittömästi "komeronperukkamateriaalia". Päätin purkaa kuvatuksen ja neuloa langoista jotain järkevää, mutta vielä en ole keksinyt mitä. Langat ovat nyt kuitenkin palautuneet entiseen olomuotoonsa, joten voi kaikessa rauhassa miettiä, mitä tekisi. Voihan se olla, että ne päätyvät noiden rottinkikahvojen kaveriksi, siis ainakin osa niistä. Vihreän bali-puseron jälkeen ei ihan heti tee mieli ryhtyä neulomaan puseroa, sillä hartiani eivät kaipaa enää enempää jumitusta tällä hetkellä. Mutta harkitsen vakavasti sellaisen leveän hartiahuivin neulomista pompom-huivin ohjeella tuosta mustasta balista... tai sitten teen sen mustasta tahitista. Minulla ei ole muita mustia huiveja kuin Jonskulaisen minulle neuloma palmikkokaulaliina, ja se ei ihan sovellu siihen käyttöön, mikä minulla on mielessä.

Eilen yritin myös löytää sopivaa ratkaisua pesusienen ulkoasuongelmaan, mutta toistaiseksi mikään mallineule ei ole "antautunut" eli etsintä jatkuu. Tuntuu siltä, että ehkä pesusieni olisi helpompi toteuttaa virkaten, mutta en aio ihan vielä antaa periksi. Olen plärännyt pariin kertaan läpi nuo Barbara Walkerini, mutta niistäkään ei ole ollut apua. Mutta uskon oikean mallin vielä tulevan vastaan.