Aamu on alkanut vauhdikkaasti, ja tietysti juuri tällaisina päivinä "moottori" yskii tosi pahasti... kuopus kävi herättelemässä pikkutunneilla, kun oli käynyt vahinko, joten ei muuta kuin ylös ja vuodevaatteet vaihtoon ja uutta petiä sijaamaan isoveljen kerrossängyn alapritsille. Yleensä erittäin sikeästi nukkuva Esikoinenkin heräsi hetkeksi häärimiseeni, mutta nukahti heti uudestaan, ja neitikin nukkui ilmeisen sikeästi isoveljen hellässä huomassa.

Yöuni jäi siis vähäiseksi ja katkonaiseksi, ja heti aamusta pitikin sitten lähteä koululle keskustelemaan Kuopuksen opettajan ja koulupsykologin kanssa. Kuopuksella on diagnosoitu dysfasia eli kielellisen kehityksen erityishäiriö sekä dyspraksiaa, joka tarkoittaa toiminnan ohjaamisen vaikeutta, ja lisäksi neidillä on kapea-alainen työmuisti sekä motorisen toiminnan ongelmia. Kaikista näistä syistä johtuen Kuopus aloitti koulunkäyntinsä erityisluokalla, ja seuranta on sitä rataa myös varsin aktiivista. Tunti siinä vierähti lapsen kehityksestä, harjaantumisesta ja erityisesti niistä huomioita vaativista asioista keskustellessa.

Siitä sitten singahdin töihin suoraan palaveriin 10 min. myöhässä, ja sieltä toiseen palaveriin, joka oli buukattu aiemman kanssa osin päällekkäin. Ja kun lopulta pääsin töihin kiinni, tuli jokin yleinen häiriö ja yhteydet keskuskoneisiin katkesivat. Mainio maanantai!

On sellainen olo, että ajatukset ajelehtivat päässäni kuin jäälautat lakeudella, ja oikeasti haluaisin vain olla kotona nukkumassa. Viime yönä tuli hetkeksi vähän epätoivoinen olo, kun mietin alkavaa työviikkoa ja jaksamisen tasoa... mutta minähän olen übervahva ihminen ja selviän kyllä taas tästäkin, vaikka stressipisteet hilluvatkin jo kattotuolien korkeudella. Kaiken muun normaalin elämän lisäksi äitini kertoili saaneensa eilen jonkinlaisen sydänkohtauksen, ja appiukon tilanne on edelleen häilyvä... Jostakin pitäisi nyt kehittää jotakin voimavaroja, sillä jopa käsityöt alkavat hetkittäin ottaa minua päähän, ja sitten ollaankin jo kohta todellisella vaaravyöhykkeellä!

Painonhallinta stressaa. Vaikka olen parhaani tehnyt elämäntapojeni muuttamiseksi, ei vaaka ainakaan vieläkään kerro mitään positiivisempia lukemia, ja huomenna on taas punnitus ryhmässä. Tiedän kyllä, että en ole päässyt liikunnan lisäämisessä puusta pitkälle, sillä kaikki aikani tuntuu kuluvan kaikenlaiseen muuhun puuhasteluun, eikä tämänkään jo ohitetun viikonlopun sää järin houkutellut ulkoilmaan; vettä tuli kuin Esterin itsensä takapuolesta. Esikoinenkin alkoi jo kärähtää, kun ei päässyt pihalle lämimään vesisateessa, eikä Kuopuskaan juuri nenäänsä ulkona näyttänyt. Mutta sisällä talossahan on kuivaa ja lämmintä, joten saatoin huoletta järjestellä lankahuonettani ja täyttää viikonlopuksi suunnitellun käsityökiintiön.

Viikonlopun aikana viimeisteltyä tuli kummitytön poncho, joka pääsi jo uudelleen omistajalleen asiaankuuluvien ihastelujen kera.

231834.jpg

Samoin lopullisesti valmiiksi tuli tuo sukkalangasta väännetty kaulahuivi, jonka uudesta omistajasta ei ole tietoa - ehkä se olen minä itse?

231833.jpg

Aloitin myös ruskeaa huivia ihan itselleni, noin niinkuin asustekategoriaan kuuluvaa. Lanka on tullut hankittua heräteostona jo pari kuukautta sitten, mutta sopivaa mallia ei ole ilmaantunut. Viikonlopunkin aikana ehdin aloittaa ja purkaa alkamani muutamaan kertaan, ja laitoin jo langan syrjäänkin, mutta sitten onneksi eilen illalla pääsimme yhteisymmärrykseen, minä ja lanka, ja nyt on uutta huivia puikoilla hyvinkin 20 cm. Uuden huivin kanssa vuorotellen neuloin huivivaihdon huivia, jossa olen jo edennyt kolmanteen lankakerään. Huiviin tulee todennäköisesti menemään kolme tai neljä kerää, enempää siihen ei saakaan mennä. Yritän saada huivin lähtemään vaihtoemolle viimeistään ensi viikolla, ja sitten on sekin sitoumus hoidettu.

SNY:tä en muista lokakuussa kovin kummoisesti, sillä säästän jäljelläolevan budjetin marraskuulle. Nyt kun vielä saisi jonkin jumalaisen idean siitä, mitä tuolle salaiselle ystävälleni tekisin...