Johtuneeko tuo sanonta siitä, että kun kestää torstain, on seuraava päivä jo perjantai, eikä tarvitse enää odottaa viikonloppua kuin yhden päivän verran? En tiedä, minä kyllä odotan tulevaa viikonloppua suurella hartaudella. Tämä viikko on nimittäin ollut jotenkin sellaista hullunmyllyä, etten enää erota pääpäätä siitä toisesta päästä (siis takapäästä. Tai alapäästä. What ever.).

Tänään singahdan kotiin normaalia aikaisemmin, sillä olen kerrankin luvannut huolehtia esikoisen lätkätreeneihin. Aviosiippa kyllä ajelee sitten töistä itse harjoituksiin mukaan, huoltaja kun on, ja tuo lapsen kotiin tullessaan. Minä siis tällä kertaa menen kotiin, nappaan esikoisen kasseineen mukaan, ajan jäähallille, tuuppaan kersan pihalle, ajan kauppaan ja sieltä palaan kotiin vapauttamaan äitini kuopuksen hoidosta. Ja illalla, kun miehet saapuvat treeneistä, minä lähden kuopuksen kanssa uimahallille ja hoidan sitä ennen yhden kirjeen toimituksen oikealle omistajalleen.

Eilinen ilta kului tarkasti johtokunnan kokouksessa. Iloista asiassa on se, että minun osaltani kokous oli (ilmeisesti) viimeinen laatuaan. Vuosikokous on tulossa parin viikon kuluttua, ja minä en enää ole käytettävissä johtokuntaan. Näin jää taakse kuusi vuotta ahkerointia, ja se siitä.

Viikon illat ovat siis kuluneet aika hyvin poissa kotoa, mutta olen silti päässyt etenemään uusimmassa käsityöprojektissani hyvää vauhtia. Virkkaan pitkästä aikaa, sillä jostain syystä mikään neuleprojekti-idea ei iskenyt. Sen sijaan "koukulle" pääsi pitkän aikaa takaraivossa muhinut projekti, joka nyt siis alkaa olla hyvän matkaa yli puolenvälin. Virkkaan itselleni jakkua, ja varsinainen jakkuosa on enää viittä kerrosta vailla. Sen jälkeen on sitten hihojen vuoro, mutta veikkaisin niiden valmistuvan varsin sutjakkaasti. Edellen on myös kesken bali-puseroni, jossa en vain saa tikutettua niitä viimeisiä etukappaleen kerroksia, että pääsisin hihojen neulontaan. Täytynee viikonloppuna panostaa molempiin tekeillä oleviin töihin, että saan ensi viikon lankahamsterisaldoihin mallikkaat lukemat.

Täytyy kyllä sanoa, että hieman ihmettelen, miten joku on ehtinyt kahden viikon aikana neuloa yli kahden kilon edestä lankoja... tosin kyseisen neulojan tilanne lienee se, että hän ei ole työelämässä. Tai jos on, niin kyllä on sitten tavattoman nopea immeinen käsityötä tekemään... Itsekin ihmettelen, miten ehdin viime vuonna neuloa helmikuun aikana peräti 2,8 kiloa lankaa valmiiksi töiksi. Miten ihmeessä tein sen?? Nyt on saldossani koossa 1 026 g ja jos tahti jatkuisi samanlaisena, ei olisi kyllä toivoakaan oman ennätyksen tekemisestä. Onneksi näistä keskenolevista tulee reilusti lisää saldoa, kunhan valmistuvat. Outoa on myös se, ettei minulla ole oikein mitään pikkuprojektia kesken, joten joudun raahaaamaan tuota virkkaustani myös matkakäsityönä. Istuin juuri "kuuntelupalaverissa" ja koukuttelin koko puolitoistatuntisen tehokkaasti, joten taas homma edistyi.

Huomenna on taas lyhyt päivä, sillä lähden iltapäiväksi viemään kuopuksen (vaihteeksi) kuulotutkimukseen. Tällä viikolla tipahti myös kutsu video-EEG-tutkimukseen, joka on maaliskuussa. Ja jossain vaiheessa pitäisi tulla kutsu magneettikuvaukseen, vai onkohan tuo video-EEG sama asia?? Olen välillä aivan ulkona näistä tutkimusjutuista, mutta kaipa ne kaikki ovat tarpeen.

Haukotus... Väsyttää aivan sikana, ja kädet palelevat. Mutta iloisiakin asioita on kerrottavana: painoni on pudonnut jo 9,5 kg ja joudun jo kaivelemaan aika syvältä laatikoistani aiempien (kevyempien) vuosien vaatteita käyttööni. Tänäänkin päälläni on housut, jotka eivät edes ostohetkellä mahtuneet minulle näin hyvin... =)