Pätkähdin sitten pahasti tuohon Tuin nerokkaaseen kämmekäsohjeeseen ja neuloa nitkaisin neljä paria tuosta suit sait vain, ja viidennetkin ovat jo puikoilla. Lisääkin tulee varmaan, sillä juuri sopivaisia jämäkeriä ajelehtii huushollissa pilvin pimein.

Ylemmässä kuvassa vasemmalla Novitan vanhaa alpakkaa; nämä uddevallat menivät lahjaksi eläkkeelle jäävälle työkaverille. OIkealla olevat uddevallat on neulottu lahjoituslankavaraston nimettömäksi jääneestä malvanvärisestä langasta, jonka väittäisin ainakin näppituntuman perusteella olevan täyttä villaa. Alakuvassa vasemmalla siitä samasta lahjoituslankaläöhteestä nimetöntä ja tiukkakierteistä villaa, nämä olivat ensimmäiset neulotut uddevallat. Ja alhaalla oikealla Gjestalin Jannea. Langankulutukset näissä 26 + 24 + 22 + 28 g eli yhteensä 100 g neljä paria.

Sitten on valmistunut vielä yksi ihmispäähän mahtuva myssy ja sitten sellaiseen pienempään päähän toinen + huivi:

Raitapipossa Schachenmeyrin Extraa ja Storiaa. Mallista tuli tuollainen hassu, neuloin I-cordina takasauman päälle nauhan, joka hieman vetää (ihan tarkoituksella) tuota pipon takaosaa ruttuun. Istuu mukavammin päässä. Jollekin nukkevauvalle puolestaan koittaa lämpöiset päivät, kun saa päähänsä Rellanan merinosta tehdyt pipon ja huivin. Näihin meni lankoja pipoon 52 g ja nukensettiin 28 g eli 80 g yhteensä.

Eläköityviä työkavereitahan minulla oli yhdellä kertaa peräti kolme kappaletta, joista yhdelle tein silloin syyskesällä jo golfmailoihin suojukset. Toiselle lahjottavalle tein siis alpakasta Uddevalla -kämmekkäät ja liitin lahjaani myös jo kesällä neulotun punaisen huivin. Ja kolmannelle virkkasin Doris Chanin nerokkaan All Shawl -huivin Marks & Kattensin Mixat -langasta:

Juhlakalu itse esittelee tässä huiviaan. Ei, oikeanpuoleisesta kuvasta ei ole giljotineerattu päätä pois, vaan rouva itse nosti huivin peittämään myös pään... Mixathan on tuollaista bukleelankaa, jossa sävy vaihtelee, mutta yleisvaikutelma on tummanharmaa. Huivi on iso ja lämmin, ja työkaveri liikuttui miltei kyyneliin, niin onnellinen hän oli tuosta huivista. MIten se niin mukavasti nykerteleekin sydänalassa tuollainen kiitos...  Lankaa kului reilun kuuden kerän verran, painoa huiville tuli 315 g. Reunus ei ole alkuperäisen ohjeen mukainen, sillä lanka uhkaa aina loppua kesken. Ehkä minä kuitenkin vielä joskus saan sen Doriksen omankin reunuksen virkattua.

Siinäpä niitä, käsitöitä tällä kertaa. Työn alla on nyt hyshys -juttuja ja ne viidennet Uddevallat. Huomenna pitäisi tehdä arpajaisvoitoista vähän inventaariota ja harkita vakavasti ompelutöihin siirtymistä, joskin ensin on syytä raivata se onneton entinen lankahuone tyhjäksi tavaroista, että pääsemme toteuttamaan möbleeraussuunnitelmiamme edes osin ennen joulua. Ja nyt pitää päästä hetkeksi neulomaan. Hyviä öitä kaikille!