KYH-kausi alkoi kiireisenä. Aviosiippa välitti naapurinmiehen toiveen siitä, josko voisin virkata heille veneeseen pari mittojen mukaista säilytysverkkoa. Naapurinmiehestä on jatkuvasti paljon apua, joten eipä käy oikein kieltäytyminen. Siispä kaupan kautta hommiin: nimittäin juuri sopivan sinistä puuvillalankaa ei sitten varastossa ollut. Kävin hankkimassa varmuuden vuoksi parikin kerää Kotiväkeä ja ryhdyin värkkäämään.

Samaan aikaan puski ikävästi takavasemmalta tietoisuus siitä, että lukuvuosi on päättymässä ja opettajiakin pitäisi muistaa. Esikoisen opettaja on ERITTÄIN vahvasti raskaana (pieni ja hentoinen ihminen ja ihan massiivinen masuasukki, tai ainakin se masu), joten henkilökohtaisen muistamisen lisäksi ajattelin muistaa myös tulevaa perheenjäsentä, ja neuloin muistamislahjan mukaan vauvelille ensimmäisen pehmolelun.

Vasemmalla ensimmäinen, valmis veneverkko, keskellä vielä vaiheessa oleva toinen verkko ja oikealla pupurättipehmolelu. Tuo ensimmäinen veneverkko vei lankaa 75 g ja sen mitat ovat noin 40 x 50 cm. Pupulelu painoi 56 g, se on Sugar'n Creamia. Nämä ovat siis KYH-tuotokset nrot 1-3.

Kesän myötä tulee varmasti taas kysyntää ja tarvetta kolmiohuiveille, joten päätin aloittaa niitä useamman - onhan tässä sitten kesää niitä virkata loppuunkin asti.

Vasemmalla Patonsin Fionasta aloitettu huivi. Toivon, että tuo eBayn kautta hankittu lanka viimein loppuu tähän työhön. Keskellä olevaan huiviin tulee ainakin neljää erilaista punaisen villalangan keränloppua. Lankojen nimet ovat minulle arvoitus, mutta yksi saattaisi olla vanhaa Nallea, ja yksi on melko varmasti vanhaa Floricaa, muista ei sitten tietoa olekaan. Oikealla olevan huivinalun lanka on hankittu Tallinnasta, Pronksista, ja se on jotain nimetöntä puuvillasekoitetta, jota ostin viime kesänä. Näistä kolmesta tämä on suosikkini, minkä huomaa mm. siitä, että sitä on virkattu pisimmälle...

Mieli tekisi kovasti aloittaa jotain isompaakin, mutta toistaiseksi olen yrittänyt hillitä itseäni - aikaa töiden loppuunsaattamiseen on kuitenkin rajallisesti. Huiveja on kuitenkin tulossa lisääkin, langat niitä varten on valikoitu, ja odottavat siis vain aloitusta. Tässä välissä ajattelin kuitenkin vielä tänään aloittaa yhden pienen pitsiliinan virkkaamisen - haluan ruokapöydälle pellavaisen liinan kukkamaljakon alle.

***

Lukuvuosi siis päättyi eilen kevätjuhlaan. Se juhla päätti Esikoisen alakoululaisuran, ja Keskiäkäinen kyynelehti taas oikein olan takaa melkein joka välissä. Jopa rehtorin puhe sai minut liikuttumaan, vaikka siinä ei edes ollut  mitään erityistä. Reippaat kuutoset lauloivat yhdessä "Kun tänään lähden", ja kaikki muut (neloset ja vitoset) lauloivat vuorostaan heille läksiäislaulun. Esikoinen kunnostautui saamalla stipendin menestyksestä luonnontieteissä ja toi kotiin 9,2 keskiarvon. Esikoinen oli itse tyytyväisin liikunnan kymppiin ja ihmetteli kovasti stipendinsä aihetta - hän oli toivonut ja vähän olettanutkin saavansa liikunnasta sen stipendin.

Kuopus sai nyt ensimmäisen oikean numerotodistuksen, josta myös näkyy hänen taitonsa luonnontieteissä - pelkkiä ysejä niistä. Erityisluokkalaiselle kahdeksan tienoissa pyörivä keskiarvo on minusta vallan mainio, etenkin kun liikunnasta saatu kutonen sitä ikävästi laskee. Huomionarvoista on se, että vaikka neidillä on dysfasia, on äidinkielikin sentään kahdeksikko. Olen molemmista lapsistani tavattoman ylpeä.

***

Kohta täytyy lähteä taas kuskaamaan esikoista; tänään on kesäkuun viimeiset jääharjoitukset Kisakalliossa. Pakkaan mukaan itselleni kirjan, käsityön ja lenkkarit sekä kävelysauvat - katsotaan nyt sitten, mihin siellä aikaani kulutan.