Yhtäkkiä vain huomasin, että en ole kolmeen viikkoon blogia päivittänyt... Hups! Näin siinä aina käy, kun jokin tempaus päättyy ja esiteltävät työt vähenevät minimiiin. Poikkesinpa siis vain muuten mukavia juttelemaan... =)

Pikkuisen jännittää, sillä olen perjantaina lähdössä elämäni ensimmäiseen neuleretriittiin. Olen jo käynyt lankalaatikot läpi sillä silmällä - kaivelin sieltä suosiolla pois annettavia ja kenties oravannahkoihin vaihdettavia lankoja, samoin siivosin askartelutarvikkeita nurkista pois kuljeksimasta liitettäväksi lahjoituslankoihin - ovat menossa hyvää tarkoitukseen eteenpäin. Viikonlopun neuleita ja virkkauksia olen vähän miettinyt, esiteltäviä kirjoja keräillyt ja pohtinut mahdollisimman mukavia vaatekertoja mukaan otettaviksi. Retkituoli on jo kaapista katsottuna, mutta muuten homma onkin vielä jokseenkin levällään...=)

Huomenna olen menossa Kuopuksen kanssa Lastenlinnaan tarkistuttamaan epilepsian tilannetta. Toivon, että sieltä päästään kotiin hyvissä ajoin, niin ehdin kenties leipomaan jotain hyvää mukaan retriittiin - siellä kun herkutellaan myös nyyttäriperiaatteella. Mutta jos väsyttää päivän jälkeen, niin saahan kaupasta ostaa valmista, tästä en aio stressiä ottaa.

Kaikenlaista pientä on valmistunut, mutta laiskuus on iskenyt enkä ole jaksanut mitään edes kuvata. Parikin uutta virkattua huivia odottaa esittelyä, samoin mattokokeiluni - mutta niistä lisää sitten joskus. Ehkä seuraavassa postauksessa myös retriittitunnelmia, jos vain muistan ottaa kameran mukaani!

***

Perheen urheilurintamalla eletään jänniä aikoja: sarjapelit päättyivät ja kohta ovat edessä play-offit. Viimeiset pelit olivat Nupsille aikamoista maalijuhlaa, ja Esikoinenkin pääsi viimeisessä pelissä kokemaan jotain ihan uutta: hänet ajettiin ulos kentältä. Poika taklasi turhan tarmokkaasti vastustajaa, joka kolahti ikävästi vasten laitaa ja satutti itseään siinä. Tuomarit tulkitsivat, että kyseessä oli selkään kohdistunut taklaus (joskin videolta katsottuna taklauksessa ei ollut mitään sääntöjenvastaista, mutta kun sattuu, niin siitä yleensä rangaistaan) ja Esikoinen pääsi siis siirtymään suihkun puolelle ja katselemaan peliä pleksin toiselta puolelta. Taklattu pelaaja kyllä toipui varsin nopeasti ja palasi kentälle, mutta joutui sitten uudemman kerran taklatuksi ja sen jälkeen siirtyi hänkin pukuhuoneen puolelle toipumaan. Esikoinen itse marmatti rangaistustaan epäoikeudenmukaiseksi, mutta minä tuumasin, että täysin tarpeeton taklaus se oli, koska vastustaja oli luopunut jo kiekosta eikä ehkä siksi enää osannut olla edes valmiina ottamaan taklausta vastaan. Pääasia, ettei vastustajalle käynyt sen pahemmin, Esikoiselle taas tekee ihan hyvää välillä saadakin pikku näpäytyksiä...

Lisäjännitystä elämään tuo se, että Esikoinen pääsee vallan erikoisiin peleihin kuukauden päästä: monen mielenkiintoisen mutkan kautta kävi kutsu astua Latvian Selects-97 -joukkueen riveihin osallistumaan Prahassa pelattavaan turnaukseen. Turnaukseen osallistuu myös Suomesta joukkue, mutta Esikoinen liikkuu, pelaa ja asuu latvialaisten joukkueen kanssa, joten erikoinen ja varmasti hieno kokemus on luvassa! Toivotaan, toivotaan, ettei vaan tässä matkan varrella ennen ko. turnausta tule mitään haavereita tai muuta, sillä tässä on vielä play-offit ja Turku-turnauskin välissä.

***

Jotta tästä ei tulisi ihan kuvatonta postausta, niin laitanpa tähän edes muutaman kuvan viime neuletapaamisessa ja sen jälkeen ostamistani langoista:

Tämän Zeldan värjäämän seiskaveikan nimi on Mustikkatassu, ja tämä lanka puhutteli minua niin vaativaan sävyyn, että se on jo virkkautunut uudeksi huiviksi.

Tämä herkku taas on nimeltään Bambi. En ole keltaisen ystävä, mutta jostain syystä kullankeltainen ja leijonankeltainen vetävät minua puoleensa - en ymmärrä??? Tämä lanka on toistaiseksi saanut pysyä vyyhdillä, mutta katsotaan nyt sitten milloin tämäkin alkaa perään huudella - tosin siellä ihkulankalaatikossa on muitakin ja vanhempiakin kavereita, joita voisi jo pikkuhiljaa ryhtyä muuksi muuttamaan...

Tähän kaunokaiseen sorruin sitten ihan paikallisessa lanka- ja kangaskaupassa. Tämä on Uruguaylaista käsivärjättyä puuvillaa, Punta Yarnsin lankaa, joka sekin jo ehti muuntua ihan omanlaisekseen asustehuiviksi. En raatsinut ostaa yhtä vyyhtiä enempää, sillä hinta on nätisti sanottuna suolainen, mutta värit ja tuntuma ovat ihan parhautta!

Siinäpä näitä. Ulkona paistaa aurinko ja kevät tulee kohinalla. Toivottelen jo tässä vaiheessa kaikille mukavaa loppuviikkoa!