Sunnuntai-ilta on taas saapunut aivan liian nopeasti. Eilinen meni pääkaupunkiseudulla seikkaillen, yritimme etsiä lapsille juhlavaatteita muistamatta, että Stockalla oli edelleen Hullut päivät ja niinmuodoin Jumboon kilometrin mittaiset autojonot, joille olemme auttamattoman allergisia. Onneksi törmäsimme ruuhkaa paetessamme Stockan Outlettiin Tammistossa, josta löytyikin yllättävän edullisesti Kuopukselle ihan kiva mekko sekä mukavat hopeakengät kukkaroystävälliseen 25 euron hintaan - siis yhteensä.

Kuopuksen mielestä mekko on kiva, mutta vähän vilpoisa, kun ei ole hihoja, joten äiti ryhtyi taas kaivelemaan lankalaatikoita... Saas nähdä, kuinka ämmän käy, väriltään sopivin lanka oli ameriikan ihmemaan ostoksia, Patonsin Twisteriä, jossa on meikäläisen nykyiseen makuun vähän liikaa hapsulankaa, mutta Kuopus kelpuutti sen ja puikoilla on siis tulossa pikahihatin. Pikahihatin siksi, että jos tuleekin sutta, ehtii vielä korjata tilanteen kaupan kautta - ehkä. Esikoisen vaatetilanne on edelleen onneton, lienee syytä lähteä ensi viikolla, kun on syyslomakin, jonain iltana töiden jälkeen yhdessä vielä shoppaamaan.

Ostosvimman jälkeen jakauduimme kahteen porukkaan iltahuveihimme; pojat heitin Hartwall Areenalle lätkämatsiin ja me tytöt jatkoimme keskustaan ja Tennispalatsiin katsomaan vasta ohjelmistoon saapunutta suomalaista piirrettyä eli Niko -lentäjän poika oli meidän ohjelmassamme. Leffaan varustauduimme asianmukaisesti kaikenlaisella mässyllä ja kyllä me tykättiin! Siis leffasta. Perheen miesväki hankkiutui sitten oman hupinsa jälkeen sopivasti matkan varrelle bussipysäkille mukaan kopattaviksi, ja kotona olimme jo ihan säädylliseen aikaan puoli yhdeksän tienoissa. Kiva päivä ja kiva ilta.

****
Käsitöitä olen tehnyt sillä kuuluisalla "apinan raivolla" aina, kun on ollut tilaisuus. Myssykausi ei ota loppuakseen, mutta sehän ei haittaa, sillä menneen ajan markkinoiden arpajaisvoittolaatikkoon mahtuu vielä tavaraa aika paljon... No, yhden pipon sentään päätin pitää itselläni, silä tein vähän erilaisen version Felicitystä:

2933867749_acb0dc731d.jpg

Alkuperäismallista poiketen neuloin tähän resoria tuohon alkuun. Lankana tuo vuoden-parin takainen Isoveli Colori, jota kului 84 g. Jäljellejääneessä nyssäkässä oli vain 10 g jäljellä, joten pahasti oli alipainoinen kerä. Tykkään tästä, vaikka malliin soveltuu kyllä paremmin aavistuksen verran ohuempi lanka, tuo seiskaveikka oli aika optimaalista. Isoveljellä tästä tulee vähän tönkkö, mutta pieni kastelu ja vanutus voisi auttaa asiaa.

2933867753_502c4d5230.jpg

Kipakalta sain jossain välissä pari kerää Dropsin Vivaldi -mohairia, aivan huikeaa vaaleanpunaista. Tylsä juttu vain se, etten voi mohairia itse käyttää, mutta uskaltauduin sentään sitä neulomaan, vaikka vähän nenää kutittelikin ja huulia kihelmöi, mutta sinnikkäästi neuloin tällaisen Puuterihuisku-hatun. Toisena lankana on vuosikerta-Floricaa, jota ostin edullisesti aika kasan työkaveriltani. Muistan nähneeni tämäntyyppisen hattumallin jossain käsityölehdessä, mutta tämän pipan zydeemit poimin kyllä ihan omasta korvienvälivarastostani. Lankaa kului 42 g ja tämä on suloisen pehmoinen ja kevyt ja lämmin - arpajaisvoittolaatikkoon, mikäli ei muuta ottajaa ilmaannu.

Samaan sarjaan kuuluu tämä piponen:

2933867733_05fef7ed0b.jpg

Sarja on siis
a) malli omasta päästä
b) arpajaispalkinnoksi menossa

Lankoina on Schachenmayr Nomotan Extra sekä nimetön ja mistälie meille tullut liukuvärjätty villalanka. Yhdessä minusta varsinkin tyylikkään näköiset, liukuma on erittäin hienovaraisen chic. Pipomallin tyylikkyydestä en sitten sano mitään, ja pipon alla olevan pään tyylikkyydestä - no jaa, tällaisia kuvia saa kun menee takakuistille hetken mielijohteesta kuvaamaan itseään. Tämä pipo on neulottu ylhäältä alas - muuten kiva mutta hankala sovitella pituutta, kun on käytössä liian lyhyt pyöröpuikko ja laiskuus estää siirtämästä neuletta pitemmälle. Lankaa kului 56 g.

Siinäpä ne, viikonlopun tekemiset. Tänään olen yrittänyt hankkia parempaa omatuntoa siivoamalla makuuhuoneen kaappeja ja silittämällä kaameaa vaatevuorta matalammaksi. Lisäksi olen hankkinut huonoa omatuntoa huutamalla naama punaisena Esikoiselle, joka vasten nimenomaista kieltoa pelasi sisällä lätkämailalla ja rikkoi vanhempieni meille tekemän Tiffany-varjostimen. Siinä eivät "se oli vahinko" -selitykset enää auttaneet, sillä vain tuntia aikaisemmin olin todennut, että sisällä saa ja voi pelata ainoastaan tarkoitukseen hankituilla pitkillä kenkälusikoilla (!). Jep. Nyt on sitten päällä kaverikielto kahdeksi viikoksi. Mistähän löytyisi uusi lamppu arkiolohuoneeseen?