Eilen olimme Konalassa seuraamassa Esikoisen peliä Karhu-Kissoja vastaan. Peli oli tiukkaa ja tasaväkistä 35 minuuttia, ja sitten - notkahdus! En tiedä mitä tapahtui, mutta Karhu-Kissat teki sitten puolessatoista minuutissa kolme maalia ja peli oli sitä myöten selvä. Tuohon 35 minuuttiin asti tilanne oli 1-1, ja loppunumerot siis 4-1 Karhu-Kissoille. Me äidit, jotka seurasimme peliä kentän laidalta, olimme kuitenkin hyvin ylpeitä pojistamme, sillä pelissä oli uskomatonta vauhtia ja paljon hyviä tilanteita. Seuraava matsi on keskiviikkoiltana Riihimäellä, ja perjantaina ja lauantaina on turnaus Turussa ja Raisiossa... joten kovin on kiekkovoittoista tulossa tästä pääsiäisestä.

Eilen illalla sitten esikoisen vatsa tuli kipeäksi, ja pelkäsimme tietysti pahinta eli vatsatautia. Koko illan poika surkeana vatsansa kanssa kulki ja yritti löytää paikan, asennon ja olon, jossa ei koskisi. Ei kuitenkaan oksettanut, ei ollut vatsa löysänä, ei ollut kuumetta eikä mitään muuta kuin kipeä vatsa. No, pari särkylääkettä ja runsaasti silitystä sekä lukemista auttoi nuoren miehen uneen, ja tänään jäimme varmuuden vuoksi vielä kotiin, mutta mitään kipuja ei enää ollut. Lätkätreenit jätettiin kuitenkin tänään väliin. Itsekseni mietin, että mahtoiko kyseessä olla "vain" stressivatsa, sillä esikoinen jännitti ilmeisesti ottelua aika lailla. Ehkä tuo vatsakipu oli sitten sen jännityksen purkautumista ja vähän turhautumistakin ottelun lopputuloksesta, mene ja tiedä. Huomenna kuitenkin nuori mies lähtee kouluun.

Ylimääräinen vapaapäivä on tuottanut myös käsityötulosta sen lisäksi, että sain tänään viimeinkin aikaiseksi vähän siivota huushollia. Muutos aiempaan taisi olla aika selvä, kun mieskin noteerasi siivouksen välittömästi ovesta sisään tultuaan... =) Juu, ei kannata turhan usein siivota, niin mieskin huomaa, kun jotain tapahtuu...

Eilen illalla esikoista lohdutellessa ja hänen vierellään valvoessa tuli tikuteltua Secret Woolista tilatusta Sugar'n'Creamista tällainen huivi:

1384080.jpg
Mallina tuttu, jokin versio Old Shale-pitsistä, netistä tämän huivin mallin olen löytänyt, mutta paperikopiossa ei tälle näkynyt mitään nimeä. Tähän huiviin sain kulutettua yhden tilaamani kerän tuota puuvillalankaa, värinä Teal eli tuollainen harmahtava beige, ja painoa siis sen kerän verran eli 70 g. Lankaa jäi jäljelle reilut puoli metriä. Pituutta tällä huivilla on noin metri, eli se lämmittää lähinnä niskaa ja on koriste. Lanka on oikeastaan mukavampi neulottava kuin muistinkaan, ja tämä väri erityisesti miellyttää silmääni. Tarjolla oleva ruskea on myös minusta aivan ihanan suklainen ja lämmin väri, ja olenkin miettinyt, josko tilaisi lankaa lisää ja neuloisi mukavasti ruskearaidallisen tai virkkaisi polvekevirkkauksella piiiitkänpitkän huivin näistä langoista... hmmm...

Eilen tuli valmiiksi myös tilkku nro 21, ja tänään valmistui sille myös kaveri, tilkku nro 22. Nämä kaverukset saavat nyt jäädä viimeisiksi tilkuikseni, Lohtupeittoblogin mukaan tilkkuja on nyt jo kasassa reilut sata, ja lisää on toivottavasti tulossa myös paikallisilta neulojilta. Joka tapauksessa ainakin yhden ison peiton Ixu ystävineen saa kasattua. Oma tilkkusaldoni oli siis 22 tilkkua, ja jos yhteen tilkkuun meni keskimäärin 25 g, lankaa sain kulutettua siis 550 g. Ei yhtään hassumpaa! Tässä siis nuo kaksi viimeistä tilkkua, jotka matkaavat aiemmin valmistuneiden viiden tilkun kanssa Ixulle vielä tällä viikolla:

1384085.jpg
Huomaatteko, vaihdoin välillä ruokapöydällemme puhtaan pöytäliinankin... =)  Tosin näkyy siihen jääneen roskia ihan kuvaankin asti...

Näitä tilkkuja neuloessa on mielessä pyörinyt kovasti kaikenlaisia ideoita ainaoikealla toteutettavista muistakin töistä - rehellisesti sanottuna himottaisi oikeasti neuloa Tomten-jakku ensin molemmille lapsille ja sitten vielä itselle... Ehkä minä vielä siihenkin toimeen tartun, katsotaan nyt. Mutta sitä suurempaa inspistä odotellessa päätin kokeilla vähän toisenlaisen pipon tekoa:

1384083.jpg
Esikoinen vaati tämän JYP-väreihin soinnutellun pipon itselleen, joten joutui myös "poseeraamaan" vakiotaustaani vasten pipo päässä. Pipo on siis neulottu seiskaveikasta, ja ensin on neulottu alaosa tasona, takasauma on silmukoitu yhteen ja sitten olen poiminut silmukat sukkapuikoille tuolta yläreunasta ja neulonut sileää koko ajan kaventaen. Tästä jäivät kaikki Tychuksen hienoudet lyhennettyine kerroksineen pois, mutta näin saa piposta kyllä täsmälleen käyttäjänsä päähän napakan tapauksen. Lankaa tähän kului 42 g, ja itselle muistiin se tieto, että 30 silmukkaa on hieman liikaa tuohon alaosaan, 25 silmukkaa voisi olla sopivampi määrä, niin päälaessa voisi paremmin hyödyntää vaikka raidoitusta. Puikkoina oli koko ajan 3,5 mm bambusukkikset, neuloin tuon tasoneuleosankin kahdella sukkapuikolla, vaikka eivät silmukat välillä tahtoneet pysyä puikolla ja kurissa...

Seuraavassa pipossa voisi päälakiosankin neuloa ainaoikeaa tai pyörönä siis joka toisen oikeaa, joka toisen nurjaa... Suunnittelin myös erilaisia raidoituksia sekä pätkävärjätyn langan käyttämistä jonkin yksivärisen kanssa yhdessä jajaja... Ikävää, että pipokausi on päättymässä!

Loppuillan vietin sitten purkamalla mörvelöksi päätynyttä harmaata Aino-liiviäni (on muuten kettumainen lanka purkaa, vaikka muuten onkin ihanaa ja pehmoista...) sekä virkkaamalla tuota Nina-langasta tekeillä olevaa kolmiohuivia. Huivi alkaa olla liian suuri kuljetettavaksi mukana, joten täytyy aamulla keksiä jokin sopiva työ mukaan töihin otettavaksi - tiedossa on ainakin yksi "neulonta"palaveri.