Ihmisen paras ystävä on oma auto, jossa voi kuunnella rauhassa musiikkia. Siis työmatkoilla, jolloin on ihan yksin, ei toki perheen kanssa ajellessa - silloinhan tahdin ja musiikin määräävät lapset... Hei, kuka halusikaan kuulla Lasten Parhaat Hitit sadannenviidennetoista kerran? Vai otetaanko vaihteeksi Smurffien Tykkihitit, jota on toki kuunneltu sitäkin jo noin 200 kertaa??? Minä en lapsenakaan osannut niin paljon lastenlauluja ulkoa kuin nyt - ja minä sentään laulelin ahkerasti lapsena(kin).

Mutta ne työmatkat, ne ovat keski-ikäisen ja keskiäkäisen naisihmisen päivän parasta aikaa, edellyttäen, että autossa on toimiva radio-cd -soitin. Voi kuunnella juuri sitä radioasemaa, joka sattuu sillä hetkellä miellyttämään, tai - kuten minä viime aikoina - kuunnella valikoituja paloja oman levyvaraston uumenista.

Avioliiton yksi hyvä puoli on se, että saa laajennetun levyvaraston, ja minun tapauksessani aviosiippa toi mukanaan varmastikin 2/3 huushollin levyistä. Musiikkimakumme ei ehkä kaikilta osin ole täysin yhtenevät, mutta riittävästi, jotta sopu säilyy... =) Ja mikä parasta, aviosiipan varastoissa on paljon levyjä sellaisilta musiikintekijöiltä, joita olen kuunnellut paljonkin, mutten ole koskaan levyjä ostanut.

Tämänhetkinen musiikinkuuntelukausi alkoi tietysti ikisuosikistani The Beatlesistä. Kannoin autoon muutaman levyn ja annoin mennä: Rubber Soul ja Revolver sekä muistaakseni The Beatles Box Vol. jokin (niitä aiemmin levyille päätymättömiä versioita biiseistä) soivat autossa mennen tullen. Kun olin hoilottanut Drive my carin kahdeksannen kerran läpi, hoilotin Taxmania ja Eleanor Rigbyä kymmenen kertaa... ja sitten ennenjulkaisemattomat ja vanhat demonauhat läpi... Beatles tuli käsiteltyä, sanoisinko, aika perusteellisesti. Hauska oli huomata, että osaan edelleen laulujen sanat. Ulkoa. Kaikki.

Piti tuoda autoon Valkoinen Tupla, mutta enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi, joten siirryin sitten kuuntelemaan aviosiipan autoon valikoimia levyjä aina mukana kulkevasta levypussukasta. Ensin soittelin läpi Sleepy Sleepersien keräillyt mokat - kertakuuntelu riitti varsin hyvin, vaikka Saarasta ja Moskovan assan vessasta laulaminen hieman huvittikin... Sitten päätin siirtyä "vakavampaan" musiikkiin ja kaivelin Miljoonasateen Käärmeenkantajan esiin. Tuon levyn edellisestä kuuntelusta onkin aikaa, mutta muistan, että levy tuli ostettua jollain Miljoonasateen keikalla Tavastialla... aviosiipan kanssa yhdessä oltiin siellä, tottakai.

Miljoonasateen jälkeen soittovuoroon pääsi Moog Konttinen. Muistin taas, miksi tuota levyä ei kannata soittaa lasten läsnäollessa, vaikka siinä Muumi-biisi onkin... hohhoijaa... Moog kesti kaksi soittokierrosta, ei siis koskaan ollut kovin korkealla omalla suosikkilistallani. Konttisesta siirryin sulavasti Freukkareihin ja Hittihökkeliin, jossa tosin ei ole juuri mitään omia suosikkibiisejäni. Siitäkin huolimatta kerkesin kuunnella levyn peräti neljään kertaan, ennen kuin päätin vaihtaa Kolmannen Naisen koneeseen. Kyseessä on kokoomalevy, taitaa sisältää kyseisen bändin uran eniten soitetut kappaleet - nimikin taisi viitata johonkin sellaiseen. Joukossa oli monia minulle ennenkuulumattomia biisejä, ja siitäkin syystä molemmat tuplalevyn puolikkaat ovat nyt sahanneet soittimessa peräti viisi soittokertaa läpi. Tänä aamuna tuli kuin tulikin sietokyvyn rajat vastaan - jostain syystä Tytöt on kaunistuneet ei enää uponnutkaan kuudetta kertaa.

Mutta sitten tulikin probleema: levypussukasta ei enää tuntunut löytyvän mitään edes etäisesti kiinnostavaa. Marko Haavisto ja Poutahaukat on aviosiipan viimeaikaisia feivörittejä, mutta minä en jaksanut innostua, en ainakaan tänä aamuna. YUP ei myöskään iskenyt, eikä Timo Kaartamokaan, joten aikani hiljaisuutta kuunneltuani napsautin radion päälle. YleX:ssä Peltsi pohti, miten saisi pokattua Jessica Alban.

Onneksi olinkin jo työpaikalla. Ja huomenna muistan kyllä ottaa sen Valkoisen Tuplan mukaan.