Ihan mukava mutta tautisen kiireinen, vaikka ei siis ollut yhtään_mitään_ohjelmaa.

Lauantaina pojat lähtivät lätkätreeneihin, kuten tavallista, ja minä ja Kuopus jäimme kotiin heräämään. Puoliltapäivin kirmasimme kiireisesti ulos talosta, ajoimme ensin kirjastolle palauttamaan myöhäisiä kirjoja ja sitten siitä suoraan paikalliseen ravintolaan - ei Keskiäkäistä yhtään huvittanut tehdä ruokaa kotona... =) Ravintelista jatkoimme samaa tahtia paikalliseen automarkettiin, josta mukaan lähti Kuopukselle uudet kumpparit talvea varten ja uudet rukkaset, ja ruokaa... ja paljon. Syrjäsilmällä huomasin, että edelleen olisi ollut kampanjavärisiä seiskaveikkoja siellä... Mutta kävelin ohi, vaikka oli liksapäiväkin juuri ollut.

Iltapäivä meni rattoisasti ruoanlaitossa (pannukakkua ja vispipuuroa), ja pohtiessa uusia käsityöprojekteja. Mikä lie minuun mennytkin, kun jalat ohjautuivat lankahuoneeseen, ja sen kummempia pohtimatta nappasin säilytystynnyristä (näitä Iikkean ihmeitä) hahtuvakiekon, edes väriä ihmeemmin valitsematta, ja ryhdyin virkkaamaan uusia tossuja. Tossut valmistuivat ja pääsivät saman tien koneeseen, hahtuva ei sitten loppunutkaan, joten ryhdyin virkkaamaan umpimähkään jotain... siis jotain pienen laukun tapaista. Laukkukin sitten valmistui, yömyöhällä, silmät ristissä vielä siihen virkkasin hihnaa ja palmikoin hiirenhäntäroikkuja yhteen - on muuten lystiä puuhaa, kun virkattu hiirenhäntä hahtuvasta takertuu koko ajan toiseen, ja hiirenhännillä on pituutta pari metriä...

Sunnuntaiaamun auvoisassa koitossa pungersin itseni petistä ylös katsomaan tilannetta: kassi oli huopunut nätisti pikku käsväskyn kokoiseksi, ja jätin sen kuivumaan, sillä perheen oli pakkauduttava autoon ja hurautettava Saloon, jossa esikoisella alkoi peli klo 9.50. Siinä oli varsinkin Kuopuksen huumorintaju koetuksella, hän kun ei näistä peleistä muutenkaan perusta, ja nyt piti jättää sunnuntain lastenohjelmatkin väliin moisen takia, puhumattakaan nyt sitten siitä, että piti lähteä kotoa kahdeksalta liikenteeseen.

Autossa neuloin Kuopuksen värikynää innokkaasti mennen tullen. Peli alkoi ajallaan, ja sujui Nupsin poikien osalta huonosti, takkiin tuli ja rajusti, mutta esikoinen sentään teki toisen Nupsin maaleista. Alkuun pojat olivat kaikki turvallaan jäänpinnassa, oli nimittäin jäähallin jää ihan poikkeuksellisen kovaa ja aivan erilaista kuin Nummelassa, mutta muutaman minuutin sutimisen jälkeen jo luistin kulki, tosin koko pelin ajan pojat kaatuilivat tosi paljon. Vaikka takkiin tulikin, oli peliä ihan kiva katsella, varsinkin, kun omat pojat eivät ottaneet juurikaan jäähyjä, vastapuoli sitten niitä sai ja taisi muutama tilanne jäädä paikalliselta tuomarilta "näkemättäkin". Pelin jälkeen kävimme jo toisena päivänä peräkkäin syömässä ulkona (huh, huh) ja sitten suuntasimme kotiin päin.

Matkalla piti ensin pysähtyä Muurlan suoramyyntipisteessä (spelttihiutaleita, mannaryynejä ja luomulettujauhoja...) ja sitten Saupartissa, jonne minulla ei enää nykyään juurikaan ole asiaa, kun vanhemmat muuttivat pois sen välittömästä läheisyydestä. Olihan minulla toki taka-ajatuskin tuonne pysähtymisessä - siellä oli Jenga tarjouksessa: neljä kerää 10 euroa... Likellä oli, etten luiskahtanut pois langattomasta lokakuusta, mutta uskomatonta kyllä, päätin sittenkin jättää jengat sinne. Vielä enemmän koin kiusausta ostaa, kun huomasin, että Jussia olisi saanut hintaan 1,99 euroa kerä (sikahyviä värejä!). Ja seiskaveikatkin ovat ihan vakituisesti hintaan 2,99 euroa siellä... Mutta ei ja voi, mitään lankaa en ostanut. Sen sijaan ostin 16 vetoketjua. Olivat yhdessä korissa hintaan 4 vetoketjua eurolla, joten ei kai tällainen Sulo Vileenin sukulaissielu voinut olla ostamatta! Taka-ajatuksena nimittäin on nyt tehtailla jonkin verran sellaisia pikku pussukoita Menneen ajan markkinoiden arpajaisiin palkinnoiksi - ostin nimittäin männäviikolla myös tuolta Iikkean löytönurkasta pari pussillista kankaita: ilmeisesti ovat olleet esittelyverhoina tms., sillä ovat valmiiksi ommeltuja n. 70-80 cm leveitä ja kolme metriä pitkiä pätkiä tukevia, raidallisia puuvillakankaita. Uskomaton määrä kangasta, ja hintaa noille kahdelle pussille tuli yhteensä 10 euroa! Yhtä kangasta lukuunottamatta noita kangaspaloja oli kaikkia kaksi samanlaista, joten niistä saisi melko pienellä vaivalla hyviä paneeliverhojakin huusholliin... parit kankaat jo kävivät makuuhuoneen ikkunassa roikkumassa! Pussukoiden lisäksi noista kankaista tulee todnäk jonkinlaisia kassejakin...

Mutta siis asiaan. Kotiin palattua inspiroiduin vetoketjulöydöistäni niin, että kaivoin taas uutta, turkoosia hahtuvaa (tai siis tässä tapauksessa jo aika vanhaa) tynnöristä esiin, ja aloin virkata huovutettavaa pussukkaa samalla, kun vietin laatuaikaa Esikoisen kanssa monopolia pelaten. Penaalipussukka valmistui siinä samalla, kun voitin Esikoisen tylysti saattamalla hänet konkurssin partaalle. Turkoosi hahtuva ei ollut lopussa, mutta kävin kaivamassa tynnöristä vihreää (sitä samaa ammoin Piikusta hankittua hahtuvaa) ja ryhdyin virkkaamaan kännykkäpussia. Vihreä olikin sitten aika tylsää, joten laitoin mukaan turkoosia ja annoin mennä jokseenkin vapaasti mutu-tuntumalla... =) Kaikki tämä virkkaamiseen määrä vaikutti ilmeisesti huushollin yleiseen ilmapiiriin siten, että Esikoinenkin joutui viereeni vinkumaan, että "mä haluan kanssa virkata pipoa, voitsä äiti antaa mulle lankoja...". Siinä sitten virkkasin omaa kännypussiani, neuvoin ja muistuttelin Esikoiselle, miten sitä pipoa oikein virkataan, ja tulipa sitten Kuopuskin siihen viereen oman, jenkeistä saadun lankakeränsä kanssa hiirenhäntää virkkaamaan... Varsinainen ompeluseura!

Kännypussi valmistui, mutta olin kuin huumeen vallassa - lisää hahtuvaa! Tynnöristä sukeltui esiin Tallinnasta tuotu ja tarkasti varjeltu kiekko ihanaa vihreää, liukuvärjättyä ja kolminkertaista hahtuvaa, josta aloin virkata innolla itselleni pientä käsiväskyä. Heti alkuun huomasin, ettei lanka tule riittämään kovin pitkälle, joten kävin kaivamassa muita vihreitä hahtuvia tynnörin uumenista, ja virkkailin kaikkia sekaisin, kolminkertaisina ja yksinkertaisina ja luoja ties miten päin. Käsiväsky valmistui, ja aloin virkata kuusinkertaisella hahtuvalla hihnaa, kun yhtäkkiä Yläkerrassa päätettiin, että on keskiäkäisen aika mennä nukkumaan... Jostain kuului kova POKS! ja katsoin haikeasti, kun pihavalo sammahti, tietokone päästi pienen pingahduksen ja koko huusholli pimeni. Sähkökatkos. Siippa oli istunut olohuoneessa TV:n ääressä, ja käsikopelolla harhailimme molemmat eri suunnista eteiseen taskulamppujen tykö. Otsalamppu päässäni sitten viilettelin pitkin huushollia sammutellen päälle jääneitä laitteita ja valoja, ja päätin mennä vuoteeseen lukemaan otsalampun avustuksella. Juuri kun sain itseni yöpuukuntoon, sähköt palasivat. Ja valot melkein joka huoneeseen. Ja TV päälle. Ja tietokone. Ja...

Niin jäi se käsiväsky vielä kesken, hihna on alkutekijöissään. Muut valmistuneet odottavat sen valmistumista, ja sitten pääsevät tänään yhdessä pesukoneeseen. Maaninen hahtuvavirkkaus todennäköisesti jatkuu illalla, nyt kun olen vauhtiin päässyt. Tällä menolla saattaa huopuvista langoista tulla pula jo joulukuun alkupuolella... =)

Kulutetuista grammoista - joita viikonlopulle kertyi varmaan ainakin parisataa grammaa -  ja sensellaisesta joutavasta postaan sitten, kun kerkiän. Kuviakin laitan sitten jossain välissä, kaikista tosin ei voi kuvaa laittaakaan, kun taitaa jo jokin näistä viikonlopun tuotoksista päätyä joulupukin hyshys-osastolle...