Kirpparilla oli kivaa, tavaraa meni ja rahaakin tuli, mutta rankkaa puuhaa se on, seisoa tuntikausia ja jutella koko ajan mukavia. Kymmenestä ikea-kassillisesta tuli enää puolet takaisin täysinä, joten tyytyväinen saa olla yhden päivän myyntiin. Langatkin menivät melkein kaikki, joten hyvänkokoinen lovi tuli myös varastokirjanpitoon.

Viikko alkoi kaoottisissa merkeissä, kun liikenne oli solmussa, kuopuksen verikokeet unohtuneet ja sitä rataa muutkin aikataulut sekaisin ja arkea vain pitäisi jaksaa souvata eteenpäin. Käsitöihin ei ole aikaa, ja yöunet ovat jo viikojen ajan jääneet niin lyhyiksi, että pitäisi kai ottaa yksi rokulipäivä ja vain nukkua. Taitaa olla aika taas viheltää peli poikki joksikin aikaa ja yrittää keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Jottei tämäkin postaus menisi ihan marinan piikkiin, pitänee nostaa esiin eilisestä muutama positiivinen asia: Kaulassani ollut Cool Flammesta neulottu Lohikäärmehuivi kirvoitti monestakin asiakkaasta ihan aidon kuuloisia kehuja esiin, parin kanssa tuli vatvottua neulomista ihan pitempäänkin. Myös myynnissä olleet minulle ylimääräiset neulehuivit tekivät kauppansa, yhtäkään ei tarvinnut kotiin enää tuoda, samoin menivät muutamat omatekoiset ja minulla aikansa käytössä olleet pipot. Ja lopuksi piste iin päälle eli päivän julkkisbongaus: minulla oli kunnia myydä Remu Aaltoselle yksi vanhoista takeistani - siis varastoni takeista... Hih!

---

Käsitöitä olen tehnyt tuon huivini valmistumisen jälkeen vain marginaalisesti. Kaksi virkattua verkkopipoa valmistui viikonlopun aikana, esikoisen lätkäkaveri taas yhtä kaipaili, ja päätin sitten samalla virkata muutaman varastoon. Langankulutus noissa on minimaalista, toiseen meni 26 g lankaa ja toiseen 20 g. Kovasti haikailen päästä tekemään jotain isompaa itselleni ja lapsille, mutta tuntuu siltä, että aika menee noiden pikkutöiden kanssa tuhratessa, eikä niille loppuakaan näy.

Viime vuoden viimeiselle käsityölle löytyi sitten uusi omistaja; esikoinen oli unohtanut autuaasti hankkia luokkakaverin synttäreille lahjan, eivätkä kaupat nyt enää ole sunnuntaisin auki, joten minä lahjoitin mielelläni tuon sinivalkoisen piposen lahjaksi. Tänä aamuna muistin kysyä, mitä lahjasta oli tykätty, ja esikoisen mukaan oli kovasti ollut mieluinen, synttärisankari oli luvannut laittaa pipon heti tänään kouluun päähänsä. Nähtäväksi jää, pitikö lupaus.