Olen ollut harvinaisen ahkera kodinsisustaja viime aikoina. Ahkeruuskäyräni, joka on ollut koko talven ajan nollassa, on noussut liki suoraan kulmaan, sillä olen vaihtanut peräti neljään ikkunaan verhot. Nii-ih... Ikkunoita siis en kuitenkaan ole erehtynyt pesemään, älkää vain luulko... en minä sentään kipeä ole vaikka ahkeraksi olenkin erehtynyt...Nauru

Isäntä lähtee huomenna tai perjantaina kertausharjoituksiin jonnekin Oulun korkeudelle ja palaa ensi viikolla keskiviikkona tai torstaina takaisin. Ja heti perjantaina lähdetään sitten jenkkeihin! Huh, jännittää! Mutta sitä ennen on vielä tulevana lauantaina KIP-päivä, johon on päästävä, jonnekin. Lohjalla olisi ja Helsingissä olisi, ja Sastamalassakin olisi... Kuopus taitaa olla viikonlopun reissussa, mutta Esikoinen on kotona (tai ainakin periaatteessa...), joten täytyy ehkä harkita suuntaa vähän sen mukaan. Sunnuntaina esikoinen lähtee lätkäleirille Turkuun parin joukkuekaverinsa kanssa.  Ja minulla on siis tämän päivän päätyttyä viisi päivää töitä ennen loman alkua.

Ahkeruuteni käsitöiden suhteen on ollut laskemaan päin. Pitäisi ottaa selvää, millaisia käsityövehkeitä saa lentokoneeseen viedä, mutten oikein tiedä mistä sitä selvää ottaisi. Tietääkö kukaan runsaasti matkustava kanssaneuloja paremmin? Atlantin ylitys olisi mainiota neule- tai virkkausaikaa... Yhtään en kuitenkaan tiedä edes sitä, millaisen tai millaisia käsitöitä pakkaisin mukaani, sekin pitäisi tässä vielä päättää.  Tiedossa on nimittäin kyllä automatkailuakin, jonka aikana voisi hyvinkin pari huivia virkata... Silmänisku

Roosa huivini odottaa edelleen pingotusta (juu, väri on roosa, vaikka kuva niin pahasti valehteleekin) ja musta huivi pääsi uudelleen puikoille. Nyt olen jo menossa reunuspitsissä, joten siitäkin huivista saattaa tulla valmista viikonloppuna. Fufot eivät ole edistyneet, ja tässä taitaa käydä niin, että mikäli en saa ennen reissua tuota kuopuksen peittoa viimeisteltyä, se ei tälläkään kertaa valmistu fufoilukaudella. Lienee siis syytä psyykata itsensä ompelemaan ja vain tarttua työhön, sillä olisihan aika noloa, että tuo työ selviäisi kahdesta fufoilusta valmistumatta.

Eilen illalla ylitin itseni myös tekaisemalla pari raparperipiirakkaa. Valmiista pakastetaikinasta, jep, mutta raparperit ovat omasta pihasta ja muukin täyte piti ihan itse tehdä, joten ovat ne ainakin puoliksi omaa tekoa... Hyvää oli, ainakin se, jota maistettiin. Loput jäivät odottamaan tätä iltaa ja tiekokousta.

***

Huomaan, että kirjoitin koko postauksen ilman yhtäkään oikeasti järkevää asiaa. Laitetaanpa siis loppuun edes yksi hyvä ajatelma, jonka on sorvannut tuntematon ajattelija ja jonkanolen joskus jostakin blogista bongannut ja sitärataa työpisteeni seinään ripustanut:

"Kun taitamaton panee haluttoman tekemään tarpeetonta, tuntuu joskus vähän siltä, että turha työ menee ihan hukkaan!"

Hauskaa viikonjatkoa itse kullekin!