Kummityttö tuli äitinsä kanssa eilen illalla. Saunoimme ja juttelimme ja söimme, ja minä lahjoin häntä oikein urakalla, kun olen viime aikoina ollut niin surkea kummitäti, eikä tyttö kuitenkaan asu kuin 45 km:n päässä Helsingissä...

Nuoresta neidistä (elokuussa 14 vee) on kasvanut pitkänhuiskea vaalea kaunotar, joka pelaa korista Torpan Pojissa. Vielä toistaiseksi on kummitädillä pituutta enemmän (178 cm), mutta kyllä sieltä kovaa vauhtia ylöspäin tullaan, nyt jo on pituutta 172 cm.

Ja ihmeiden ihme: bolero sopi neidille juuri niin kuin pitikin:

Tyttö tulee pitkine käsivarsineen ihan kummitätiinsä...

Mutta todellakin, tämä sopi neidille kuin valettu. Tarkoitus olikin, että hihat ovat tuollaiset vajaamittaiset ja sattuvat jopa täsmälleen jakun mittaisiksi, kuten oli tarkoituskin. Vaikutelma 50-lukuisen tyylisestä pikkujakusta toteutui hienosti. Kiinnityssysteemiä en edelleenkään tuohon laittanut, sillä fiiliksen mukaan sen voi kiinnittää vaikkapa jollain neulalla tuolta kaulan alta tai keskeltä edestä. Tai jättää auki.

Neidin mukaan lähtivät myös joululahjoiksi (joojoo, tiedän...) neulotut lapaset ja pipo:

Samaa lankaa ne ovat oikeasti, mutta kuvattu eri paikoissa ja eri valaistuksissa - uskokaa pois!

Jos ette vielä arvanneet, mikä kummitytön lempiväri on, niin ehkä tämä huivi antaa vielä vinkkiä:

Tämän huivin tein itselleni Merinosilkistä jo viime kesänä (muistaakseni), mutta huivi on lojunut käyttämättömänä laatikossa, joten kietaisin sen kummitytön kaulaan. Eiköhän neiti pysy lämpimänä ensi talvena...

Ei äidinkään tarvinnut meiltä tyhjin käsin lähteä, tämä huivi pääsi lämmittämään hänen hartioitaan:

Nyt on taas lahjalaatikko tyhjänä, joten voi hyvällä omatunnolla neuloa ja virkata lisää huiveja varastoon...