En ymmärrä, miten nyt on jo keskiviikko. Juurihan oli sunnuntai ja kankkunen, ja paha mieli kadonneen vihkisormuksen vuoksi. Ja nyt on keskiviikko. Kuka vei kaksi päivää tästä välistä????

No joo. Olen jo korvannut kadonneen kelloni, ostin eilen about edullisimman mahdollisen, joka silmääni viehätti (minulle kellot ovat tasan käyttöesineitä), mutta sormuskauppaan en ole vielä aviosiippaa raahannut. Ehkä en raahaakaan, onhan minulla isäni äidiltä perityt kihla-ja vihkisormus, jotka on vielä näppärästi hitsattu yhteen yhdeksi sormukseksi. Ehkä käytän sitä ainakin toistaiseksi. Tosin tälläkin hetkellä oikeassa nimettömässäni on vihkisormuksen paikalla hopeinen kalevala-korun sormus, jonka olen joskus kauan sitten itselleni ostanut. Se istuu tuossa sormessa varsin luontevasti, olen sitä siinä joskus sen kadonneen sormuksen kanssa yhdessä pitänytkin.

Mutta käsitöitä. Eilen illalla sain jopa kuvattua kasan viime aikoina tehtyjä, mutta koska kotikoneen nettiyhteys ja minä emme tällä hetkellä tule oikein juttuun keskenämme, ei siis vieläkään kuvia. Huomenna ehkä tuon kameran töihin ja lataan kuvat täällä, on ainakin nopeampi yhteys.

Olen viime aikoina panostanut noiden otsapantojen tekoon, ja eilen illalla valmistui viides, jonka annan äidilleni. Hän oli nimittäin ihaillut Kuopukselle tekemääni pantaa, sopisi kuulema niin kivasti hänen talvitakkiinsa, joten tempaisin saman tien esille langan, jota olen jostain alesta ostanut ihan vain siksi, että se oli niin "äitini väristä". No, nyt on sitten panta valmiina, ja kyseistä lankaa on vielä kolme ja risat kerää jäljellä, joten taidan neuloa pannan kaveriksi sitten kaulahuivinkin, kunhan kerkiän.

Noista pannoista kolme menee markkinoiden arpajaisvoitoiksi, joten valmiiden arpajaisvoittojen määrä on nyt kohonnut jo muistaakseni jo yhdeksään. Aikaa markkinoihin on vielä melkein kuusi viikkoa, joten kyllä se tästä, varmaankin. Keskeneräisiä voittojahan tuolla kotona jo on odottamassa aika kasa, kun vain löytäisi aikaa viimeistelyyn.

Äitini tuossa vihjaili, että hän varmaankin kohta laittaa kasaan hänen hallussaan olevan, mutta minun omistamani Bond-neulurin, joten sieltäkin saattaa sitten tulla vähän apuja näihin hommiin. Täytyykin ehdotella, että hän voisi neuloa sillä vehkeellä pupujen aihioita... On nimittäin tosi tylsä neuloa tuollaista lappusta käsin.

Käsityöintoani vähän hillitsee tuon suunnattoman aikapulan lisäksi se, että oikea käsi kipeilee lentopallon seurauksena. Peukalonhanka kipeytyi toisessa pelissä, kun pallo tärähti käteen huonossa kulmassa, mutta vasta sunnuntai-iltana kipeytyi myös keskisormi, joka ei nyt tahdo taipua kunnolla, tuo isoin nivel on ihan turvoksissa ja kipeä. Ei tuo tekemistä estä, mutta joka kerta, kun joudun vääntämään jotakin, tai edes avaamaan vaikkapa pussia, sormet kiukuttelevat ja kipuilevat. Täytynee harkita lääkäritädin luona käyntiä.

Mutta nyt varsinaisiin töihin, elämänintoa kaikille!