Meillä on ollut hulinata heti aamusta alkaen tänä lauantaina: ilmalämpöpumppu piti sitten asennettaman loppuun, ja kymmenen tiedoissa odoteltiin asennusapua saapuvaksi. Itse koneet ja värkit on aviosiippa hämäläis-keskisuomalaiseen, verkkaiseen ja perinpohjaiseen tapaansa asennellut naapurin isännän avustuksella jo parin-kolmen viikon kuluessa (!!!!!!!!), mutta tänään piti sitten se viime silaus antaa eli panna homma pelittämään.

Ehtoisa emäntäkin vipusi itsensä sängystä jo kahdeksan tietämillä, joten kaikki hyvät merkit olivat ilmassa... Iltasella olin päättänyt aloittaa kaulahuivin äidilleni sen otsapannan kaveriksi, kun tiemmä jo ensi viikonloppuna olisi taas pakkasenpuolta tiedossa... Ilta kului neulontaraamattuja selaillen ja netistä sopivaa mallia etsien, mutta turhaan. Lopulta annoin oikeasti periksi ja päätin tehdä mallilla, jota olen halunnut jo jonkin aikaa kokeilla, mutta mitään kivaa lankaa ei ole tarjoutunut tyrkylle. Malli on ihan simppeli, erilaisilla ribbineuleilla toteutettava peruskaulahuivi Claire Cromptonin The Knitter's Bible -teoksesta, nimeltänsäkin vallan mielikuvituksellisesti "Rib Stitch Scarf". Ja uskokaa tai älkää, kerrankin Keskiäkäinen tekee jotain ihan ohjeen mukaisesti... tosin olen kyllä ajatellut sitten lopuksi tuunata tuota vähän, niinkuin laittaa siihen jonkinlaiset hapsut tai jotain (sellaisia ei ohjeessa ole). Mutta yksi kerä lankaa on jo huiviin neulottu ja kaksi kerää on vielä jäljellä.

Niin, siis asennusavut saapuivat sitten aikanaan ja äkkiäkös meillä oli olohuoneessa sitten kolme isäntää tekemässä hommia ja sitten me kaksi emäntää eli yours truly ja Kuopus, jotka yritimme katsoa lauantaiaamun lastenohjelmia siinä... ei tullut mistään mitään, joten siirryimme arkiolkkariin Kuopuksen kanssa, ja minun kehoituksestani kaivoimme videohyllystä esiin Ötökän elämää, ja katsoimme sitä yhdessä. Siinä samalla siis kaulahuivi edistyi kummasti...

Päivä muuttui huonommaksi vasta siinä vaiheessa, kun video loppui ja menin kodinhoitohuoneeseen pesukonetta purkamaan... Kone vilkutteli iloisesti viestiä, joka kertoi moottorin ylikuumenemisesta, ja lievää pahempaa ylikuumenemista oli välittömästi havaittavissa myös Keskiäkäisen naamavärkin puolella.Yrityksistä huolimatta kone ei suostunut enää linkoamaan pyykkiä, joten oli pakko ripustella varsin märät vetimet kuivumaan. Hetken huilin jälkeen ajattelin, josko kone suostuisi kuitenkin vielä yhden koneellisen pesemään, kun piti saada Esikoisen aluspuvut (siis lätkäalusasut) pestyä... tyrkkäsin koneeseen vielä kasan villasukkia ja tumppujakin, kun niitä heti aamusta tänään siivosin eteisestä. Kone lähti käyntiin, mutta toimittuaan vajaan vartin sanoi sitten lopulta sopimuksen irti tyystin. Siinähän sitten olin, kasa märkiä ja haisevia villavaatteita käsissäni... Kyllä siinä irtosi aika pahoja kielikukkasia, kun nyrkkipyykissä huuhtelin villasukkia kuivumaan pesuhuoneeseen - uudelleenhan nuo on pestävä sitten, kun saa toimivan koneen taas, mutta toistaiseksi ne on saatava ainakin kuiviksi. Enemmän oli hommaa noiden kahden aluspuvun pesemisessä, kun tuo varhaismurkkuhan ei tietenkään osaa alusasujaan edes oikein päin kääntää, kun en päältänsä saa... (!!!!!!). Lopulta olivat puvut kuivumassa henkareissa ja meikä märkä otsasta varpaisiin asti. Sen siitä saa, kun kiukkuissaan pesee nyrkkipyykkiä...

Mutta ei hätää, olimme joka tapauksessa lähdössä koko poppoo uimahalliin, joten kamat kassiin ja menoksi. Ja sinne uimahallin porealtaaseen ja vesijuoksuun jäivät Keskiäkäisenkin murheet. Kotiin tultiin ruokakaupan ja apteekin kautta, ja kun sain viimein itseni sohvalle, otin Esikoisella alkutekijöissään olleen pipovirkkauksen luvan kanssa työn alle ja katsokaas, näin vain tuli valmista!

1017397.jpg

Esikoisen piti itse itselleen virkata tällainen Jypin värejä kantava pipa, mutta oli hieman liian haastava juttu kymmenvuotiaalle tuo hapsulangan ja seiskaveikan yhdistelmä... Joten autoin hieman pientä miestä mäessä ja virkkasin tämän tunnissa, parissa. Nyt se on jo valmiina eteisessä odottamassa huomisaamuista lätkämatsireissua Forssaan. Onneksi on kattava valikoima noita hapsulankoja olemassa, tuossakin on mustaa Tanfo Fania ja punaista ja valkoista amerikantuliaista eli Lion Brandin vastaavaa tuotetta. Ja jokaisen hapsulangan kaverina vastaavan värinen seiskaveikka. Lankaa tähän meni vaakani mukaan yhteensä 118 g, ei mikään ihan kevyt kaveri siis... =)

Huomenna on tosiaan siis lätkäreissuilua, mukaan autoneuleeksi lähtenee tuo äidin keskentekoinen kaulaliina, jos en nyt vallan vielä tänä iltana sitä innostu loppuun asti neulomaan. Tai sitten jotain aivan muuta. Mielessä vilahti pieni kokeilunhalu, josko sitä virkkaisi tuollaisen hupsun hapsuhatun ihan itselleen... mutta vähän eri mallilla. Tai sitten hatun ihan ilman hapsuja. Tai jos sittenkin jotain ihan muuta????

Oli miten oli, nyt menen kuitenkin tekemään jotain muuta kuin kirjoittelemaan... Viikonloppuja itse kullekin!