Keskiäkäisen huushollissa valmistuu, valmistuu. Kesälomareissulla aloitettu, virkatuista paloista koottu liinakin sain lopulta reunuksensa ja valmistui. Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, josta malli, liinan nimi oli tylsästi palaliina, mutta kukkien muoto ja väri tuo mieleeni syreenin, joten olkoon sitten syreeniliina, tämä. Oikeaa liilan sävyä tuntuu olevan ihan mahdoton vangita keinovalossa, päivänvalossa tai salamalla, joten arvaillaan yhdessä, mikä näistä sävyistä on se oikea tai onko mikään...

2717728964_2f7ef23446.jpg?v=0


2717729016_9046be2b48.jpg?v=0

2717403530_5d9f2d8048.jpg?v=0

Ja tässä vielä se aiemmin täällä näytetty kuva keskeneräisestä:

2704299288_64c7bd6617.jpg?v=0

Uskokaa tai älkää, kyllä se sama liina on.  Väristä nyt niin väliä, tähän huusholliin tuo ei kuitenkaan jää, sillä liila on täällä uhanalainen väri - sitäkin löytyi joskus niin sisustuksesta kuin vaatetuksestani siinä määrin, että eipä enää iske, paitsi korkeintaan lekalla lujaa ja kipeästi. Ymmärrän kuitenkin hyvin ihmisiä, jotka rakastavat liilaa, enkä halua sitä värinä mitenkään halveksua. Mutta ymmärrättehän, liika on liikaa.

Joka tapauksessa työ tehty on, ja tämäkin Kotiväki- kerä on (lähes) saanut arvoisensa aseman. Liinaan meni lankaa 80 g, ja vielä jäi pieni mytty jäljelle, tosin sitäkin on jo virkattu hys-hys -työhön. Olen tämän kerän joskus saanut jostain vajaana tai sitten tehnyt siitä jotain, mitä en enää muista, mutta työhön ryhtyessäni kerässä oli noin 100 g.

Tämän työn myötä poistui taas yksi käsityöpeikko varastoistani. Vaikka on myönnettävä, että edelleenkin mieluummin virkkaan vaikka tosi ison ympyrän kuin monta pientä... =)  MOT.

Ja kiitos -  nimierkki kiittää; nämä kuvat on tuotu neuvojen ja ohjeistuksen mukaisesti flickristä. Vähänks se on kivaa...!