Postilaatikkomme on ollut tyhjentämättä pari päivää, joten en osaa sanoa, oliko SNYn paketti tupsahtanut sinne eilen vai jo toissapäivänä. Eilen se kuitenkin löysi tiensä ruokapöydälle, kun lapset toivat postit sisään. Minä sinnittelin herkullisen masokismin vallassa ensin ruokaostokset jääkaappiin, ja vasta sitten sallin itseni avata paketin...

Katsokaa nyt, mitä herkkuja...  Oikeasti tuo suklaalevy on silkkaa hämäystä tässä kuvassa, se on vain tyhjä kuori enää... SNYni oli vähän huolissaan siitä, ettei langan väri minua miellyttäisi - hui hai, sanon minä. Lankahan on aivan ihanaa Ilun merino-bambu-sukkalankaa, ja väri tuo mieleeni elokuisen kesätaivaan - juuri sen sinisen, jota suuresti rakastan. Lanka on pehmeää ja siloista ja ihanaa - ja katsokaa nyt, miten hyvin se sointuu tuohon krassikorttiin (krassit ovat muuten yksi ehdottomista lempparikukistani). Tästä langasta tulee vielä joskus huivi, lupaan sen. Ja ihan minulle itselleni. Jospa se saisi silmänikin säihkymään yhtä upean sinisinä... ?  Kiitän kauniisti, salainen ystäväiseni. Kävin nimittäin eilen vilkaisemassa Ilun uutta kauppaa, ja ihan oli hilkulla, etten ostanut lankaa. Onneksi en, sillä nyt posti toi sitä ihan lahjaksi!

SNY ei olisi SNY, jos ei heti alkaisi miettiä, mistä päin Suomea salainen ystäväni on. Paketin postileimassa luki Imatra - tiesitkös muuten, ystäväiseni, että se on synnyinkaupunkini? Jepjep, olen viettänyt siellä elämäni ensimmäiset puolitoista vuotta. Salainen ystäväni toki voi olla ihan mistä muualta tahansa, mutta joka tapauksessa mieltäni lämmitti ihan erityisesti se, että paketti oli tulossa karjalaisesta maisemasta!

***

Kaiken hehkuttelun lomassa meinasin kertoa myös, että pipakokeilun tulos oli muuten kiva mutta kokoa XXL - että ei tästä ainakaan esikoiselle pipoa tullut, on meinaan meikäläisellekin iso! (Ja mulla on iso pää)

Ja kuvakin vielä on ihan mahottoman ruma... Mutta idea selvinnee kuvasta kuitenkin. Neuloin pipaan tuollaisen kiemurtelevan koristeraidan, nurjalla kun halusin sen nousevan neulepinnasta kunnolla esiin. Lankana oli seiskaveikka, ja vaikka puikotkin olivat 3,5 mm niin 100 silmukalla pipo on ihan jättestor. Päälakikavennukset menivät ihan huitsun sanonko mihin, mutta kokeiluhan tämä olikin. Jos en muuta keksi, niin teepannun päälle ainakin tämä mahtuu lämmittämään...  Ja saihan tähän sentään 58 g lankaa kulutettua...

Ja toisen pallonkin väsäsin:

lankana on tässäkin seiskaveikka, mutta suikaleet on neulottu 20 silmukalla ja 52 kerrosta. Jo tuli napakampi pallo, ei tarvitse täytteitä. Lankaa kului 68 g.

***

Olen sortunut myös ostamaan lankaa, kun poikkesin päivänä muutamana Sellon Anttilassa. Siellä oli vielä Silke Tweediä, joten ostin sitä vihreänä viisi kerää, ja sitten ostin kolme kerää jotain kamppislankaa, jota olisin sitten eilen illalla saanut eri värisinä Prismassa euron halvemmalla kerä. Eri nimellä sitä kyllä Prismassa myytiin. Outoa markkinointitouhua, sanon minä, mutta eihän se mitään uutta, Novitalta. Ei tuommoisesta viitsi edes hernettä nenukkiinsa vetää, hymähdellä vain huvittuneesti.

***

Tää on ollut rankka viikko, jotyen oli mukavaa käydä eilen illalla lasten kanssa kerrankin kolmestaan keilaamassa. Kaikilla meillä sujui peli hyvin, Kuopuskin teki oikein ennätyslukemia, minäkin keilasin parhaan sarjan aikoihin ja esikoinen kunnostautui kaadoilla, vaikka välillä pallo menikin sitten ränniin. Mutta kivaa oli!