Tänään ei niin mitään käsityöuutisia. Ei yhtään mitään. Nope.

Päivä on kulunut työn merkeissä ja pohdiskellessa, tuleeko tuo selkä kuntoon joskus... Työpaikan taukohieroja kauhisteli lihasta ja teki parhaansa sen suhteen, särkylääkkeitä kuluu, mutta minkäs sille voi.  Työtauoilla olen seikkaillut Ravelryssa... laitoin käsityökirjastoani kuntoon, seikkailin ystävien sivuilla ja pohdiskelin, että taitaa olla saavuttamaton haave yrittää lykätä sinne lankavarastoaan ja/tai puikkoja... Kaikkea kun on liikaa.

Esikoinen ja isäntä ovat kummatkin kotona, potemassa tautejaan. Kuopus taitaa olla ainoa, joka on edes kohtuullisesti tolpillaan. Lupailin esikoiselle, että yrittäisin ehtiä paperikauppaan ostamaan uusia muovitaskuja lätkäkorteille. Mokomiin kortteihin on uponnut hienoinen omaisuus, eivätkä nuo muovitaskutkaan ilmaisia ole. Mutta kai se on sallittava jälkikasvullekin keräily, kun itsekin sitä tekee - eivät ne minun lankanikaan ilmaisia ole...=)

Mielessä on tänään pyörinyt monenlaista suunnitelmaa, mutta oikeastaan ahistaa, kun on jo niin monta työtä kesken. Pitäisi saada keskeneräiset pois sohvapöydältä pyörimästä, se bolerokin on vain paria senttiä tikutusta vajaa ja harmaa Nina-huivi kaipaa vain reunuskerroksia. Mikähän siinä onkin, että näin kehtuuttaa?

Työstää pitäisi. Kun jaksaisi.

Vaihdoin sivupohjankin, kun ajattelin sen piristävän vähän. Mutta pakko minunkin on nyt sanoa, että eilen ja tänäänkin Vuodatus on tökkinyt niin pahasti, että alkaa olla tämänkin kamelin selkä katkeamassa. Kovin suurta risua ei kuormaan enää tarvitse tyrkätä...