Alan olla todella huolissani muististani. Joojoo, muistin eilen sentään mennä vasta iltapäivällä hierojalle, ja muistin mennä kotiinkin, ja lähteä viemään kuopuksen kerhoon. Varmuuden vuoksi ajoin autoni vain vähän kauemmaksi ja istuin siinä virkkaamassa kerhon ajan, etten vain unohtaisi hakea lasta. Kotona muistin jopa laittaa pesukoneet pyörimään ja kuulustella neitiä ympäristöopin koealueesta ja laittaa lapsen nukkumaan...

Mutta: tänä aamuna unohtui kuopuksen reissuvihko sohvan rahille, vaikka sitä miehen kanssa kaksissa tuumin etsimmekin repusta. Vihko löytyi puoli tuntia lapsen lähdön jälkeen. Ja sitten: en saanut itseäni ajoissa liikenteeseen ja olin keräilemässä viimeisiä tavaroitani, kun känny soi. Olin täysin unohtanut, että olin sopinut treffit Leppävaaran asemalle, sillä Päivi, joka teki ne ihanat pussukat veljeni ja kälyni häälahjoiksi, oli saanut valmiiksi myös minulle tilatun pussukan. Ja minä tollo unohdin koko asian ja seisotin toista varttitunnin turhaan asemalla!!! Pakko mennä jonnekin hoitoon tai ainakin nurkkaan häpeämään... *argh!*

Joulukuun käsityöt alkoivat perin käytännöllisissä merkeissä; virkkasin eilen loppuun toissapäivänä aloitetun verkkopipan ja samoilla vauhdeilla toisen samanlaisen. Menevät Esikoisen joukkuekaverille, jolla on myös pitkät kutrit ja aiemmin virkattu verkkopipa kadoksissa. Lankoina sähkönsininen Viola ja 8/4-vahvuinen preussinsininen puuvillalanka (nimeä en muista), lankaa meni yhteen pipaan 18 g eli 36 g yhteensä. Wuhuu! Kuvia en jaksanut ottaa, kaikki verkkopipat ovat kuitenkin samannäköisiä, mitä niitä suotta kuvaamaan.

Pipoista ainakin toinen menee heti tänään käyttöön - mikäli esikoinen muistaa ottaa ne mukaansa - sillä pojilla on matsi Hyvinkäällä iltasella. Minäkin huristelen sinne töistä suoraan katsomaan. Joukkue on edelleen vajaamiehityksellä, joten ans kattoo nyt, kuinka käy.