Voi kun muistaisi tuon Miljoonasateen biisin sanat... jotenkin se taisi mennä näin "Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee, yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu..." No, ihan noin syysmasentunut olo ei kyllä ole... =)
Tänään on kulttuuri-ilta. Työpaikan porukoiden kanssa mennään katsomaan Helsingin kaupunginteatteriin Kvartettia. Näytelmähän on pyörinyt loppuunmyytynä jo luoja ties kuinka kauan, ja olen parikin kertaa yrittänyt siihen saada lippua siinä onnistumatta. No, nyt tärppäsi, kun työpaikalle hankittiin kimppaostona lippuja. Teatteriinhan kuuluu mennä fiininä ja laittautuneena, mutta meikäläisen fiiniys on siinä, että kaivoin kaapista uskollisen neuleasuni ja kietaisin kaulaani tuon Roadkill-huivini (kuva käsitöitteni seassa). Meikkipussikin unohtui kotiin aamukiireessä... Että näin tosissani otan tuon laittautumisen... korkokengät sentään nappasin mukaani naulakon alta ulos mennessäni.
Käsityöasiat eivät ole ehtineet pahemmin mielessä pyöriä, sillä puuhaa on riittänyt tarpeeksi muutenkin. Eilen illalla olin fysiokimpassa ja ajelin sitten aikamoisessa räntämyräkässä kotiinpäin. Hassua kyllä, liikenne oli vielä Veikkolaan asti hyvinkin sujuvaa, ja jämähti sitten jonossa ajamiseksi. Yleensä suurin tungos on täällä alkupäässä Espoossa. Jumpan jälkitunnelmissa olo oli jotenkin räjähtänyt, enkä jaksanut paneutua mihinkään, sain sentään vuodevaatteet vaihdettua, peitto ja tyynyt olivat olleet aamupäivän ulkosalla, ja äitini oli lapsia hoitamaan tultuaan ystävällisesti korjannut ne sisätiloihin pyynnöstäni. Lämmitimme vielä saunankin, ja oli kyllä mukavaa pujahtaa sitten nukkumaan puhtaisiin ja viileisiin lakanoihin.
Mielessä on pyörinyt muutama idea tulevien myyjäisten arpajaisvoitoiksi, täytyisi vain saada itsestään irti sen verran, että pääsisi aloittamaan hommia. Ensimmäinen ja tärkein asia olisi siivota lankahuoneen pöytä mahdollisimman tyhjäksi, että sen ääreen pääsisi maalaamaan, liimaamaan ja puuhaamaan. Pitäisi tuunata valokuvakehyksiä ja kehitellä kaikenlaista muutakin pientä...
Huivivaihdon huivi alkaa olla viittä vaille valmis; eilen illalla sain sitä neulottua BB:tä katsellessa n. 25 cm, ja lankakin alkaa olla lopuillaan. Huivilla on pituutta jo pari metriä, mutta en viitsi jättää edes pientä nyssäkkää tuota lankaa tänne kotiin ajelehtimaan, joten neulon kaiken huiviin. Sitten on enää jäljellä parin langanpätkän päättely, viimeistely (joka viekin aikaa) ja huivin lähetys vaihtoemolle.
SNY:ni muisti minua paketilla... =) En saanut eilen aikaiseksi ottaa sisällöstä kuvaa, ja tänään menee myöhään teatterissa, mutta huomenna ehkä paremmalla ajalla otan kuvan ja julkaisen sen tänne. Kerrottakoon nyt tässä vaiheessa kuitenkin, että paketissa oli paljon ihanaa valkoista eikä yhtään suklaata, taitaa SNY puolestani pitää huolta, ettei painonhallinta lähde käsistä...=)))) Ihanaa teetä kyllä oli paketillinen, samoin ystävällinen kirje, jossa oli vinkkejä noiden valkoisten ihanuuksien käyttöön... *smak!*
Kommentit