Tämän päivän olen viettänyt lähes sananmukaisesti tien päällä. Esikoisella oli lätkämatsi kaukana kotoa eli Paimiossa. Sinne reissuttiin yhteisellä linjabiilillä ja kotiin palasin ihan äsken. Esikoisen peli meni hyvin, voittivat TPS:n 3-0, ja yhden A:n joukkuekin pelasi 3-3 tasapelin, joten paluumatkalla oli bussissa tunnelma syystäkin korkealla.

Oma oloni on tosi tukkoinen ja nihkeä. Tuntuu siltä, kuin toisessa poskiontelossa muhisi tulehdus kaikesta kortisonin nuuskaamisesta huolimatta, joten huomisaamuna taidan mennä töihin lääkärin kautta. Tai ainakin huomenna lääkäriin. On toispuoleinen päänsärky ja nyt ihan puhti poissa, pitänee tästä vetäytyä vällyjen väliin tai ainakin sohvalle lepäämään.

Keskeneräisissä käsitöissä ollaan menossa tässä vaiheessa:

2813357936_1d55ec975b.jpg?v=0

Kummitytön samos-jakku on edennyt jo tästä aamulla näpätystä kuvasta jonkin verran, ja kohta pitäisikin miettiä kuinka pitkän tästä oikeastaan tekeekään. Että jäädäänkö bolerolinjalle vai neulonko ihan vyötärölle tai lantiolle ulottuvan jakkusen...

Ja oma, musta villatakki on nyt ollut jo muutaman päivän tässä vaiheessa:

2813357902_8abc6e2c66.jpg?v=0

Todella informatiivinen on kuva mustasta neliöstä sohvalla... ;-) Tuonkin suhteen pohdiskelen, että jatkaisinko tätä niin pitkälle kuin lankaa riittää (siis niissä viidessä samaa värierää olevassa kerässä) vai lopettaisinko lyhyempään? Nyt taitaa olla neljäs kerä menossa, mutta ei kovinkaan pitkällä. Sitten on vielä viides kerä tätä samaa värierää ja kaksi kerää eri värierää, joista toivoisin riittävän hihoihin.

Hyvältä siis näyttää. Elokuun neulesaldo tosin taitaa jäädä aika alhaiseksi, kun on tullut purettua paljon keskeneräisiä eikä valmista tule, mutta mitäpä siitä huolehtimaan. Ei tuo lanka taida muutenkaan tästä huushollista neulomalla ja virkkaamalla loppua...