Varoituksen sana niille lukijoille, joita ei lätkä kiinnosta: vasta postauksen lopussa on luvassa lyhyt ja kuvaton sananen käsitöistä. Tästä eteenpäin luvassa on vain törkeän kritiikitöntä höpinää juniorijääkiekosta...

Niin, Esikoisella oli eilen kotiturnaus. AAA-joukkueiden lohkossa keskenään kisasivat isäntäseura Nups, Kiekko-Reipas Lahdesta, TPS Rangers Turun puolesta ja Salo HT. Kaikki joukkueet ovat kohdanneet aikaisemminkin, ja Nups on aina ollut altavastaajan asemassa. Tällä kertaa olivat asiat kuitenkin toisin. Kymmenen tienoissa alkoi ensimmäinen ottelu Kiekko-Reipasta vastaan, ja vajaata tuntia myöhemmin juhlittiin Nupsin voittoa numeroin 4-3. Esikoisen saldo ensimmäisessä ottelussa: kaksi maalia ja kaksi syöttöä. Kolmen korvilla vastaan luisteli sitten TPS, ja niin vain kävi, että Turun ylpeys sai taipua Nupsin poikien edessä numeroin 3-2. Esikoisen saldona Nupsin kolmas maali ja yksi syöttö.

Illan viimeisessä ottelussa, joka alkoi vasta iltakahdeksalta,  ratkaistiin sitten turnauksen voitto. Vastaan luisteli Salo HT, vanha ja karvas vastustaja. Ensimmäisissä kohtaamisissa muutama vuosi sitten Salon voitot kirjattiin kaksinumeroisissa luvuissa, mutta vuosi vuodelta Nups on petrannut peliään, ja jo parissa edellisessä kohtaamisessa on ilmassa jo ollut ratkaisun makua. Eilen Nupsin pojat olivat siis kovan paikan edessä: Salo piti voittaa tai pelata ainakin tasan, sillä tasapelilläkin olisi irronnut turnausvoitto. Alku oli loistava: Esikoinen teki ensimmäisen maalin, ja toinenkin Nupsin maali syntyi muutaman ensimmäisen peliminuutin aikana, mutta sitten Salo HT pääsi vauhtiin. Erätauolle mentiin tasaluvuissa 3-3, sitten Salo siirtyi johtoon, ja ankaran yrittämisen jälkeen Nups tasoitti tilanteen numeroihin 4-4. Nups taisteli urhoollisesti säilyttääkseen tasatilanteen, mutta lähes viimeisellä peliminuutilla tullut rangaistus väärästä vaihdosta sitten sinetöi joukkueen kohtalon: Salo HT teki voittomaalin vain puolta minuuttia ennen peliajan päättymistä ja vei turnausvoiton.

Nupsin poikien pettymys oli kyllä hurja, Esikoinenkin paiskoi mailaansa jäähän (mitä hän ei kovin usein tee) enkä viitsi edes ajatella, mitä mahtoi pyöriä maalivahdin mielessä - hän jäi Salon voittomaalin jälkeen pitkäksi aikaa jäähän makaamaan, sillä hän kuten muutkin pojat tiesivät, että aikaa ei ollut riittävästi pelin tasoittamiseen.

Nups jäi siis kotiturnauksessaan kakkoseksi, mutta kuten Esikoiselle sanoin, uskomatonta kehitystä on tapahtunut, sillä hyvin pienestä oli kiinni se, ettei Salonkin selkä olisi viimeinkin taittunut. Muutenkin Nups on aina pärjännyt huonosti omissa turnauksissaan, mistä lie johtunut, mutta nyt on sekin muuttunut. Revanssiin Salon kanssa on kuitenkin vain lyhyt matka: syyskuussa Nupsin tie vie Salo HT:n kotiturnaukseen, ja siellä sitten nähdään, miten pitkälle luja tahto vie pienen ja piskuisen Nupsin. Salolle tuli varmasti aikamoisena yllätyksenä se, ettei voitto irronnutkaan tällä kertaa vasemmalla kädellä, vaan sen eteen saivat hekin tehdä lujasti töitä.

Olen myös jokseenkin varma, että yön yli nukkuminen on vienyt mennessään pahimman pettymyksen ja tänään harjoituksissa on asianmukaisesti hopeastaan ylpeitä pelaajia, joiden taistelutahto on tästä pienestä kolauksesta vain kasvanut. Äitinä minä olen itse asiassa iloinen siitä, etteivät pojat voittaneet (mutta älkää vain kertoko kenellekään!Jalka suussa), sillä pedagogisesti ajatellen niukka ja varmasti parhaansa yrittäen kohdattu häviö on kuitenkin sellainen pettymyksen kohtaamisen ja kasvun paikka, että harvemmin moisia tielle osuu... Joukkue on kasvanut huikeasti niin henkisesti kuin taidollisestikin, ja tietysti äitinä iloitsen siitä, että Esikoisen kova työ hänelle niin rakkaassa harrastuksessa on tuottanut ja tuottaa varmasti jatkossakin hänelle niin tärkeitä ja arvokkaita onnistumisen tunteita!

***

Jaa käsityöt? Pitikö niistäkin puhua? Molemmat keskeneräiset huivit ovat edelleen kesken, punainen huivi edelleen niitä paria viimeistä kerrosta vailla. Äidin liilaa huivia maltoin eilen pelien väliajoilla ja vielä illallakin ennen unille raahautumista koukutella, se on jo kolmannessa kerässä eli voiton puolella ollaan siinäkin. Esikoisen sain pysähtymään hetkeksi kameran eteen, että sain napattua kuvan jo pari viikkoa sitten koukuttelemastani verkkopipasta, mutta kuvat ovat edelleen kamerassa. Kuvaamatta on myös se Sweet Pea Shawl, johon en sitten loppuviimetteeksi niitä hapsuja ängennyt...

Tänään on taas illalla luvassa kokoustamista seurakunnan valtuustossa ja sen jälkeen vielä pistäytyminen kummitytön 14-vuotistumista juhlimassa. Täysi työpäivä siis!