Noin kävi kyllä ihan sananmukaisesti menneenä viikonloppuna. Olin vakaasti päättänyt tehdä Lohjan markkinoille liudan enkeleitä arpajaisvoitoiksi ja myyntiin, mutta inspiraatio antoi odottaa itseään KAUAN. Lopulta lauantai-iltana ei tekemistä enää voinut siirtää, oli vain ryhdyttävä väsäämään, ja onneksi, kun aloittamaan pääsi, alkoi valmistakin syntyä. Yhdeksän erilaista enkeliä valmistui viikonlopun aikana, ja viimeistelemättömiäkin on puolen tusinan verran... Vielä pitäisi jaksaa ne lopetella, ommella ja askarrella, ja sitten siirtyä tekemään perinteisestä lankaenkelistä uusioversiota sekä askarrella ohuista sifonkipaloista höyhenenkevyitä koriste-enkeleitä... Taidan laittaa kuvia enkeleistäni vasta sitten, kun niitä on edes mallikappaleet valmiina...

Välillä oli kuitenkin pakko päästä pois saumurin äärestä (selkäparkani...) ja eilisilta sujui mukavasti sohvalla istuen, höpöhöpöistä leffaa katsoen ja näppipyyhkeen pidikkeitä virkaten. Leffan aikana valmistui kaksi pidikettä eli ei yhtään hassumpi saldo. Kaksi pidikettä olin tehnyt jo aiemmin, joten nyt on yhteensä neljä valmiina, ja valikoitsin jo puuvillalankojen varastostani uusia värejä seuraavia virityksiä varten. Hyvällä tuurilla ehdin virkkaamaan noitakin yhteensä kymmenkunta.

Pesukintaani heitin pesukoneeseen lauantaina, ja eilen keräsin ne puhtaina arpajaisvoittopinoon. Muuten en olisi niitä etukäteen pessyt, mutta tuosta kirppislangasta kun ei voi varmaksi sanoa, miten kauan sitä on säilytelty ja missä - onhan se mukavampaa saada puhdas ja tuoksuva pesukinnas arpajaisvoittona, eikös vaan? Ja tulipahan samalla katsottua, miten nuo langat yhdessä käyttäytyvät. Noiden pesukintaiden tekemisen on sen verran hauskaa puuhaa, että ehkäpä niitä vielä ennen joulua muutama valmistuu, vaikkapa pikkulahjoiksi. Mieltä kutkuttelee myös kokeilla eläimenmuotoisen pesukintaan tekoa lasten käyttöön, sitäkin pitäisi vielä tässä ehtiä kokeilemaan.

Markkinoihin on nyt enää viisi päivää aikaa, joten hienoinen stressi pukkaa päälle. Arpajaisvoittojen tilanne on aika hyvä (luulisin), tänään pääsen vähän laskeskelemaan tilannetta, kun noudan yhden laatikollisen voittoja tuttavaltani, ja jossain välissä pitäisi ehtiä noutamaan ompelutalkookaveriltani hänelle mukaan lähteneet, viimeistelyä vaille jääneet työt.

Viikonloppu meni muuten aika rattoisasti kotona viihtyen, lauantaina tosin vietin pitkän tovin paikallisissa kaupoissa ja apteekissa ihmetellen. Erityisesti apteekissa aikaa vierähti kummasti, jonoa oli edelläni parinkymmenen asiakkaan verran. Ostoslistani pakotti minut käymään kummassakin paikallisessa automarketissa, kun ei ensimmäisestä tahtonut esikoiselle löytyä siistejä tummia kenkiä eikä kivaa kravattia. Toisesta marketista löytyi onneksi molemmat, kohtuullisen hintaan, ja ilokseni oli myös tuota kampanjalankaakin vielä jäljellä, rohmusin siis marjapuuronpunaista ja farkunsinistä muutamat kerät lisää... ehkä noista nyt sitten syntyy lapsille jotain kivaa sitten, kun tämä markkinatohotus on ohi. Tein myös varsin hyvän löydön: hopeanväristä lahjanarua (ohutta) hintaan 20 sn 20 metrin kerä! Noista virkkailen vielä markkinoita varten lumihiutalekoristeita...

Ensi viikosta alkaen täytyy ajatukset suunnata pikapikaa joululahjoihin: omille vanhemmilleni haluan tehdä jotain mukavaa, samoin siipan vanhemmille - luulen että tossu- ja pipolinjalle nyt mennään. Veljellekin olisi kiva tehdä jotain, mutta en oikein tiedä mitä - hänellä on jo tekemäni pesukinnas, pipo, kauluri ja neulottu solmio... Veljen naisystävälle minulla on valmiina jo lahja - se ainoa valmis itsetehty...=) Kummitytön kaulaliinasta taitaa tulla joululahja, ja hänen äidilleen taidan antaa pesukintaan ja jonkin mukavan, ylellisen saippuan. Siipan veljien perheille olin ajatellut tänä vuonna antaa lahjaksi metrit vesijohtoputkea Keniaan... Siipan nuoremman veljen lapsille ajattelin yrittää ommella yhteiseksi isohkon pehmokilpparin samalla systeemillä kuin nuo pienemmät versiot - kangasta on nimittäin vielä jäljellä, ja siinä on aika isojakin kuvioita. Ja sitten vielä kummallekin jotkin ikään sopivat lahjat ihan kaupasta.

Omien lasten torkkupeitoista on tässä vaiheessa ihan turha enää puhua... saavat ne synttärilahjoiksi keväällä tai ensi vuoden jouluksi... =)