Jospa kerrankin kertoisin kaikki hyvät jutut ensin, ehkä nuo valivalijutut unohtuvat sillä aikaa... Pusu

Ensinnäkin, kiitoskiitos kaikille aurinkokuntapipoa ja huivia kommentoineille - sydäntä lämmittää!!! Isoveli sai piponsa eilen tullessaan iltasella meille kummilapsiaan tapaamaan. Ei mikään ihan tyhmä mies, kun heti hiffasi, mistä oli kyse... Asteroidivyöhykkeenkin bongasi heti, samoin sen, että aurinkokuntakäsitys oli viimeisimpien tutkimustulosten mukainen, eli Pluto puuttui! Pipo oli sopiva, joskin epäilen, mahtaako hän kehdata sitä koskaan oikeasti käyttää, mutta samapa tuo - onkohan avaruustutkijoilla jotain yhteisiä pippaloita, sinnehän tuo ainakin sopisi... Kieli ulkona

Rehellisyden nimissä on sanottava, että pipo on aikamoinen proto, olisi sen vähän siistimminkin voinut toteuttaa. Jos saan aikaiseksi vielä joskus samanlaisen pipon tehdä, mietin kyllä, voisiko nuo planeettojen radat neuloa tai virkata ennemmin kuin kirjailla noin rumasti...

Nyt on sitten omaa kummityttöä lukuunottamatta kaikki joululahjottavat saaneet omansa, ja kummityttökin saa toivottavasti ensi viikolla... Hänhän asuukin niin tavattoman kaukana, ihan Helsingissä asti!

***

Pakko on kuitenkin mennä vähän valivaliosastolle... Toissailtana ryhdyin tekemään tytölle pipoa uusimman talvitakin kaveriksi, se kun on täysin aiemmista poikkeava eli metsänvihreä väriltään. Minulla oli hieno idea ja langatkin mietittynä ja lapsen hyväksyntä... ja sitten meni per****leen just niin kuin vain voi mennä. Tein sisulla pipon valmiiksi ja sitten purin. Eka kerta tänä vuonna. Ketutti niin, että vippasin langat johonkin jämälaatikkoon, otin uuden langan ja virkkuukoukun ja aloin tehdä mututuntumalla ihan erilaista pipoa. Jos ei kelpaa, niin puran sitten senkin, pertsa!

Viimeisin fanipipo jämähti vaiheeseen, kun piti sitä epäonnistunutta pipotekelettä ryhtyä vääntämään, ja nyt se saa odotella aikansa, että saan tytölle pipon päähän tehtyä.

***

Lapset ovat aiheuttaneet vähän harmaita raitoja hiuksiin. Toissapäivänä laitoin tytön opelle postia, kun lasta kouluun viedessäni huomasin ikävän kiusaamisilmiön. Ope oli heti ryhtynyt toimeen ja ilmoitellut asiasta sähköpostilla. Kotiin päästyäni kuuntelin vähän puolihuolimattomasti, kun siippa kysyi, olinko saanut esikoisen opelta sähköpostia. Sanoin jo että kyllä, ja välitin sen sinullekin, mutta sitten tajusin, että nythän puhutaankin ihan eri lapsesta ja opesta. No, esikoinen oli käyttäytynyt huonosti viime päivinä koulussa, ja opettaja meille siitä sitten tiedotti. Ilta kului sitten rattoisasti vuoronperään saarnoja pitäessa kummallekin vesalle... Toivotaan nyt sitten, että asiat lutviintuvat.

Tytön käsi on muuten ok, mutta haava tihkuilee verta. Siippa jo eilen soitteli lastenklinikalta annettuun numeroon, ja sieltä rauhoiteltiin, ettei hätää, jos ei tulehdu. Aikansa ottaa haavan umpeutuminen, ja hankalassa paikassahan tuo onkin, kun kättä tulee käytettyä koko ajan.

***

Oma olo ei ole kovin herkkuinen. Niskaa ja hartioita särkee, ja päätä kans. Ei auta huivi harteilla, ei venyttely eikä varovainen hieronta. Nälkäkin vaivaa, joten taidan mennä syömään.