Teki mieli postata jo eilen illalla, mutta sain kuin sainkin itseni hillittyä... kiirehdin eilen vanhempainyhdistyksen hallituksen kokouksesta kotiin, ja luulin, että Suomi-USA -matsi olisi jo ollut ohi - mutta ei, olikin vasta puolivälissä. Siinä jäi jopa pikaisesti kaupasta tehdyt ostokset - siis muovikassi - keittiön pöydälle, kun mamma tälläytyi sohvalle perheen miesten seuraksi jännittämään, kuinka äijien käy...

Sydän hakkasi loppuvaiheessa taatusti sataaviittäkymppiä ja välillä oli pakko pistää silmät kiinni, niin paljon jännitti... ja kun Petteri Nummelin loukkaantui, esikoinen melkein itki... olin jo lähdössä pois sohvalta, kun ajattelin, ettei pumppu kestä sitä jännitystä, mutta en päässyt siitä mihinkään. Ja jokainen rangaistuslaukaus, voi hyvä tavaton, en kestänyt katsoa, kun jenkit luistelivat kohti Kärpän maalia - ja taas Kärppä torjui... minä höpötin siinä jotain, että mikseivät ne pojat nyt saa sitä kiekkoa kohoamaan sinne ylämummoon, sinnehän ne maalit upposivat varsinaisella peliajallakin, ja sitten tuli Jere ja teki sen mitä pitikin - hyvänen aika, aivan samanaikaisesti kohosi huikea huuto kolmesta suusta meidän sohvalla, ja kuopuskin säntäsi omista puuhistaan ihmettelemään, että mitä tapahtuu!

Ja taas hakkaa sydän, kun edes kirjoitankin tästä...=) Niin, olihan se Euroviisujen semifinaalikin ihan komeaa nähtävää, ei ole Suomella häpeämistä siinäkään *virn*

Mitä, käsityötkö? Ei sanaakaan niistä tähän postaukseen, kyllä se on jämpti niin!