Innostuin eilen illalla virkkamaan tuota uusinta jämälankaprojektiani siihen malliin, että nukkumaan kerkesin vasta hyvinkin tämän päivän puolella, ja nukuttikin sitten makeasti kymmeneen asti. Aamusella ensin kuopus ryömi kainalooni, mutta katosi siitä sitten jossain vaihessa,  ja esikoinenkin tuli jatkamaan unia viereeni, ja yhdessä siitä heräsimme silloin kymmeneltä. Minullehan tuossa ei ole mitään poikkeuksellista, mutta esikoinen harvoin on noin pitkään nukkunut. Mikä lie väsytti, ehkä eilisiltaiset synttärit.

Tänäänkin olen jo ehtinyt jatkaa tuon jämälankatyöni virkkausta, ja siinä sivussa olen ehtinyt huushollata ihan reilusti, tuuletellut vuodevaatteita, pessyt pyykkiä, siivonnut pari lipastonlaatikkoa jne. Tiedättehän, tätä jokapäiväistä.

Eilen illalla hain kuopuksen vanhemmiltani, ja äitini kysyi, kuinka paljon rahaa akvaariokauppaan oli mennyt. Kyllä siinä hieman hämmästyneeltä hän näytti, kun kerroin kuinka tyyriiksi tuon akvaarion perustaminen tuli. Lupasi maksaa osan tililleni, mutta muusta periaatteellisesta puolesta en jaksanut lapsen kuullen ryhtyä keskustelemaan - tosin asenteeni ja mielipiteeni tilanteensa paistoi kyllä varmaan ihan riittävästi läpi. Omituista minusta on se, ettei sen kaupan myyjä, josta he kalan hankkivat, ollut yhtään paremmin heitä asioissa neuvonut tai valistanut siitä, että tällainen akvaarion perustaminen on sitä kuuluisaa "takapuoli edellä puuhun" - toimintaa...

Olen minä toki jo vähän lauhtunutkin. Mutta se periaatepuoli tässä kyllä edelleen rasittaa. Ehkäpä se tulee keskusteltua jossain vaiheessa, jos satumme äidin kanssa kahden kesken, ilman lapsia lähettyvillä.
***
Nyt täytyy lähteä kaivelemaan lankalaatikoita, jos tuohon jämälankaprojektiin löytyisi vielä jostain soveltuvia jämiä, lanka nimittäin uhkaa vähän loppua kesken - hui!