Eilen menin työterveyslääkärille valittamaan silmätulehdustani. Löysin sitten itseni Silmäklinikan päivystyksestä. Hätävarjelun liioittelua, sanon minä. Reilut neljä tuntia odotin vuoroani vain kuulemaan, että minulla on sitkeä virustulehdus silmissä. Kai niitä sairaampiakin ihmisiä oikeasti on! Onneksi tuolta silmäklinikalta sai poistua odottelemaan jonnekin miellyttävämpään paikkaan...

Ei ole vaikea arvata, mitä tapahtuu, kun lievästi kettuuntunut Keskiäkäinen päästetään irti Helsingin keskustaan... Lankakaupastahan se itsensä löytää. Kun ei nyt sitten juuri eilen sattunut edes minkäänlaista käsityötä mukaan. Olihan se epäkohta korjattava, joten vähän tuli taas tehtyä lankaostoksia. Osa tosin ihan hys-hys-juttuja, joista ei kerrota täällä mitään - vielä. Osa ihan itselle. Mietinnässä oli myös, että olisin ostanut kummitytön synttärilahjaa varten lankaa, mutta ans olla, tyttö tykkää vihreästä ja uusin innostus on kuulema turkoosinvihreä. Että mikä väri se sitten on? Seisoin aika monen hyllyn vieressä ja mietin, että tuo on mielestäni enemmän turkoosinsininen ja tuo taas selvästi enemmän sinivihreä... Täytyy varmaan pyydellä vähän tarkempia speksejä tytön äidiltä.

Palasin siis silmäklinikalle lankojeni ja uuden virkkuukoukun kanssa, ja kyllähän se käsityön teko siellä kirvoitti kanssaodottelijoiden huulilta kommentteja sielläkin. Juuri minun perässäni klinikalle tulleen vanhemman pariskunnan isäntä katseli, kun aloin virkkuutani tehdä, älähti pahasti, että "älä tyttö hyvä pura!", kun en ollut aloitukseeni tyytyväinen ja vetelin silmukat langaksi taas. Ja kun lähti koiraa ulkoiluttamaan ja tuli takaisin jonkin ajan kuluttua, ihmetteli vain, kun virkkuuta oli jo koossa niin paljon. Ihan koko aikaa en jaksanut virkatakaan, silmiä särki, joten jatkoin ajan kuluttamista lukemalla (ihan kuin se ei silmiä rassaisi...). Vuoroni tuli lopulta ja pääsin jälkeen kahdeksan lähtemään kotiin päin, vanhempi pariskunta jäi edelleen odottelemaan vuoroaan.

Olympiapeiton neulominen jäi eilen aika vähään, häthätää jaksoin ja ehdin neuloa kuusi kerrosta kotiin päästyäni. No, ei se sieltä minnekään karkaa. Ja aikaahan on.

****

Arvonta jatkuu edelleen, torstai-iltaan asti. Ihania muistoja on jo tullut, kertokaa lisää vaan! Arvontapostauksesta unohtui tietysti  mainita, että mitalikolmikolle on sitten luvassa jotain Keskiäkäisesti itsetehtyä ja vähän jotain muutakin mukavaa.