Rakas blogituttavani Maartsi haastoi minut vasten tapojaan pyytämään vielä yhden kirjaimen ja kertomaan siitä. Olen ihan otettu, kun vastoin tapoja pyydetään, ja sitäpaitsi, minusta on tavattoman hauskaa lörpötellä itsestäni täällä, joten vuorossa Maartsin sanoja lainatakseni V-mäisyyksiä, olkaatten hyvät!

Virkkaus: traumaattisen käsityölapsuuteni vuoksi jäi synkeästi sivuun, kunnes kukkeassa nuoruudessani päätin opiskella asian uudestaan. Innoittajana toimivat pienet pitsiliinat, joita olin ihastellut ties kenen pöydällä. Päätin, ettei minua niin vain nujerreta, etsin koukun, lankaa ja ohjeen ja annoin mennä. Ensimmäisen rutistuksen tulos on toisinaan nähtävänä äitini kodissa, viimeksi bongasin sen isänpäivänä. Hämmästyttävän siisti, vaikka sen itse sanonkin. Virkkauksessa kiehtoo aina ja edelleen sen monipuolisuus.

Villa: Kulkee kivasti näin käsityövimmaisen kaverina. Kaikesta villastakaan en tykkää, sillä vaikka en miellä hipiääni herkäksi, aika moni villa sitä kutittaa. Villan tuoksu on ihana, ja pehmeän villan pehmeys on sellaista, ettei sitä voi selittää, se on vain tunnettava. Harmillista, ettei villaa voi pitää Suomessakaan ihan kesät talvet.

Viini/viina: viisasten juomat, joista viini maistuu aina paremmin kuin tuo jälkimmäinen. Nuorempana tykkäsin enemmän olusista, vanhemmiten on viini maistunut suussani paremmin. Viinat jätän suosiolla ruokaryyppyjen tasolle, mutta toisinaan on mukava nappaista rommitoti tai kahvin kanssa calvados, kapakkailtana (siis harvoin) caipiroskaa tai tequila suolan ja limen kaverina... Viineissä punainen on aina suussani sulavampi.

Voima: naisissa on voimaa. Itsekin olen voimakas nainen, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ikä tuo kuitenkin onneksi mukanaan tarpeellisen mitallisen nöyryyttä ja antaa oikeuden joskus väsyäkin. Aviomieheni löytäessäni iloitsin eniten siitä, että sen jälkeen sain joskus oikeuden olla voimaton olematta kuitenkaan heikko. Minun ei aina tarvinnutkaan olla se voimakas, vaan sain olla myös pehmeä ja avuton, edes joskus.

Verot: missähän lie joskus joku viisas kehottanut rakastamaan veroja. Siinä on suurta viisautta, minäkin rakastan verojani, sillä niillä on maksettu niin moni asia. Minun hyväkseni ja sinun hyväksesi. Meidän lastemme hyväksi.

Veli/vanhemmat: minulla on molemmat, siis sekä vanhemmat että veli. Kasvuperheeni, erotukseksi omasta perheestäni. Veli oli minulle kaikkein tärkein silloin, kun vielä asuimme samassa huushollissa. Rakastimme riidellen, tiuskien ja toraten, mutta jos hätä oli, niin apu oli aina lähinnä. Vanhemmista erottuamme (eikös ole hieno ilmaisu???) asuimme vielä muutaman vuoden kahdestaan, ja siitä erilleen muuttaminen oli varmaan kuin pieni avioero. Tiemme ovat vieneet meidät nyt eri mantereille, mutta veljeni on molempien lasteni kummi; kenelle muulle voisin niin huoletta uskoa lasteni huollon, jos minulle ja miehelleni jotain kävisi? Vanhempani ovat minulle edelleen tuki ja turva, lastenlastensa väsymättömät huoltajat, tukijoukot ja taksikuskit. Neuvoja kysyn ehkä harvoin, pyytämättä niitä saan edelleen aika usein, mutta niin se kai kuuluukin olla.

Vanhemmuus: elämäni tärkein ja vaikein asia, johon kykyni ja taitoni eivät tunnu koskaan riittävän tarpeeksi hyvin. Loputon ilon lähde lapsista ja heidän kehityksestään. Loputon itsesyytösten lähde tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Teki kerralla lopun kyvystäni katsoa kauhuleffoja, joissa lapsille käy huonosti.

Volkswagen: se toinen pihassamme asustava auto. Mieheni perheessä ollaan nimenomaan tälle merkille uskollisia, minustakin se on ihan jees auto.

Viisaus: "... ei asu meissä", noin vapaasti Apulantaa siteeratakseni. Tunnen aika vähän todella viisaita ihmisiä, itse tosin haluaisin kovasti kuulua siihen(kin) joukkoon. Nuorempana varsinkin keräilin aforismeja ja koottua viisautta, vanhemmiten olen alkanut enemmän uskoa siihen, että jokapäiväinen viisaus löytyy käytännön teoista ja kyvystä olla sittenkin hiljaa.

Vaaka: rakas viholliseni. Yhtäkään en tosin ole vielä heittänyt ikkunasta mäjelle, vaikka mieli olisi tehnyt. Ei tulisi mieleenkään hankkia sellaista perin uudenaikaista, joka voisi lempeästi moittia minua ilmoittaessaan huomattavan ylipainoni, rasvaprosenttini ja tiesmitä joka aamu vessakäynnin yhteydessä. Lankojen punnitsemiseen pari vuotta sitten hankittu keittiövaaka on kuitenkin hyvä ystäväni; mittaahan se pääosin jotain aivan muuta kuin minua.

Siinäpä se, V-tyylillä V-mäisyyksiä.