Päivästä näyttäisi muodostuvan kaunis, ainakin sään puolesta. Kyllä lumella on ihmeellinen vaikutus mielialaan, luontoon ja ihan kaikkeen. Tienpuolen rumat puskat ovat nyt sokerihuurrettuja ihanuuksia, nouseva aurinko värjää kaiken herkullisiin oranssin ja kalpean sinisen sävyihin, jopa autojen pakokaasut ovat kiehtovaa katsottavaa, kun ne pakkasilmassa kiemurtelevat kuulaanlasisen ilman läpi. Pikkupakkanen puraisee poskia juuri sen verran, että aamulla herää kunnolla, kun talsii pihan poikki autolle ja työpaikalla autosta sisälle; lapset ovat onnellisia, kun saavat käyttää lempilapasia ja runsasta pipovarastoaan...

Muutakin mukavaa on odotettavissa tälle päivälle: siippa tulee kotiin työmatkalta, minä lähden töistä suoraan fysikaaliseen hoitoon (ah, nam, ja voi!) ja kotimatkalla poikkean kotipostiin: siellä odottaa paketti Tapion kaupasta (Jannea ja Naturgarnia) sekä toinen, joka on varmaankin paljastuspaketti SNYltäni. Tuskin maltan odottaa! En muuten edes muista, mitä kaikkia värejä Jannea oikein tilasinkaan, klikkailin nimittäin ihanvähänvaan hurmiossa nappeja, kun kerän hinta oli vain 1,40 euroa... *noloa*

Eilen illalla sain poikettua postissa, matkaan lähti oman SNYni viimeinen paketti sekä viimeisin reissuhuivi... postin tädin ystävälliseen tiedusteluun siitä, onko joulupostimerkit jo hankittuna sain sentään vastattua ihan ystävällisesti, ettei asia vielä ole ajankohtainen. On tässä vielä vähän muutakin murehdittavaa ennen joulutervehdysten lähettämistä, mutta työtäänhän hekin vain tekevät.

Ehdin myös käymään kirjastossa, josta mukaan tarttui hauska, vanhempi kirja kankaisista pehmoleluista. En ole ryhtymässä ompeluhommiin sen kummemmin, vaan hauskat mallit saivat minut miettimään, miten noita leluja voisi neuloen tai virkaten toteuttaa. Sieltä saattaisi poikia pari hauskaa mallia vaikkapa reppumaskoteiksi.

Eilen illalla sain aikaiseksi heittää kaikki vielä huovuttamattomat, Naturgarnista neulotut patakintaat kirjopesuun (2 h) koneeseen. Neljä kinnasta sitten koneesta tuli ulos, juuri oikean kokoisina (reilun kokoisina) ja näköisinä. Nyt on siis se täydellinen resepti löytynyt. Tosin itselle on laitettava muistiin tämä: Naturgarnin värjätyt langat huopuvat selvästi enemmän kirjopesussa, luonnolliset värit eivät niinkään. Eli jos neuloo kintaita noista luonnollisista väreistä, pienempikin silmukkamäärä voisi riittää. Mielelläni en nimittäin noita huovuta yhtään enempää, tiiviysaste on juuri sellainen, josta pidän.

Toissailtana huovutin yhden Huopasesta neulotun kintaan, ja vaikka se pyöri koneessa vain pikapesun ajan (n. tunti), se on silti huopunut tavanomaisen möykkyiseksi ja tiukaksi. Taitaa tuo päätökseni tätä rataa pitää oikein hyvin; enää ei tähän huusholliin Huopasta hankita, paitsi kenties huopatossujen tekoon, joihin se tiiviytensä puolesta sopii varsin hyvin. Kuluttelen nyt Huopasia pannulappuihin. Illalla oli käsityöaikaa hyvin niukasti, sillä kotiuduimme vasta lähempänä yhdeksää, mutta ehdin silti virkata kaksi pannulappua lisää. Tänä iltana kenties tuplaan tuon määrän, ja heitän valmiit sitten koneeseen.

Kaiken arpajaisvoittoneulomisen ja -virkkaamisen keskellä ajattelin antaa itselleni luvan neuloa nyt lapsille huovutetut tumput, sillä toivottavasti pakkaset tulivat jäädäkseen. Esikoiselle tietysti mustat tumput, joihin voisin yrittää jollain konstilla saada JYPin logon punaisella ja valkoisella tehtyä tai mustat sinisin somistein Nupsin seurapuvun kanssa pidettäviksi... Ja Kuopukselle kenties ruskeat vaaleanpunaisin somistein (sopisivat samanvärisen talvitakin kanssa pidettäviksi) tai kirkkaanpunaiset (sopisivat melkein mihin vain) tai ... Katsotaan nyt sitten, syntyvätkö tumput Huopasesta, Naturgarnista vai Fritidsgarnista, nähtäväksi jää.

Tänään tuskin ehdin päivänvalon aikana kotiin, joten taidan suosiolla jättää patakintaiden kuvaamisen huomisaamuun. Ja kunhan saan kuvia, lupaan myös laittaa Pelagian patakintaan ohjeen tänne kaikkia asiasta kiinnostuneita varten.

Ja huomenna sitten: Lohja ja Länskäri-neulojien ensimmäinen tapaaminen!!!!