Talviaikaan siirtyminen tuntuu olevan minulle nykyään isompi savotta kuin lapsilleni. Aikainenkaan nukkumaanmeno ei saa unirytmiä kohdalleen, ja olen ihan uuvuksissa, tuntuu kuin aivot olisivat jotenkin kohmeessa tai jotain. Onneksi eilen oli hyvä syy lähteä töistä aikaisin ja mennä hoitamaan asioita. Tapasin Päivin, ja sain veljen ja kälyn häälahjat - ne ovat edelleen yhtä upeita, kiitos Päivi! Tilasin samalla hieman pidemmällä toimitusajalla itsellenikin tuollaisen upean pussin - tiedän, ettei minulta löydy taitoa sellaisen toteuttamiseen itseltäni. Fiksuna käsityöläisenä tiedän, milloin kannattaa ulkoistaa... ;-)

Länsi-Uudenmaan neuletapaaminen saa pikkuhiljaa tuulta purjeisiinsa, seuraavaksi pitää ryhtyä etsimään sopivaa ajankohtaa ensimmäiselle tapaamiselle. Länskäri-neulojat -blogi löytyy nyt myös blogilistalta.

Häälahjaan sisällön etsiminen olikin aika työn takana. Yhden asian vuoksi piti ajella ympäri ämpäri Espoota... onneksi löytyi. Samalla sain hankittua erinäisiä muita juttuja, kuten akvaarioon tarvikkeita, kuopukselle sukkahousut jne. No joo, tarttui mulle mukaan kaksi kerää seiskaveikkaakin, myönnetään. Paikallisessa Säästö-pörssissämme kun oli yksi ainoa kerä punaista Polkkaa sekä muutama kerä sitä harmaa-vaaleanpunainen-valkoinen Jättiraitaa. Molemmista tullee hupukkaat, mutta ei arpajaispalkinnoiksi, vaan kenties joulupukin pussiin, katsotaan.

Akvaariomme komistus, taistelukala Pasianna taitaa olla tullut tiensä päähän. Veikkonen on jo viikon päivät ollut perin passiivinen ja lojunut pitkin akvaarion pohjaa, nojaillut suodattimeen ja muutenkin ollut hissukseen. Eilen etsiskelin vähän tietoa netistä ja tulin siihen tulokseen, että Pasianna taitaa olla joko vanha tai sairas. Siirsin kalan eilen väliaikaisesti reilunkokoiseen muovilaatikkoon, ajattelin katsoa pari päivää, mitä tapahtuu. Aika vakava oire tuntuu olevan, ettei edes ruoka maistu. Katselin kalaa vähän aikaa tarkemmin, ja minusta näyttäisi ihan siltä, että sen vatsa on jotenkin pullistunut toiselta puolelta - onkohan se syönyt liikaa vai mistä on kyse?  Kuopusta jo vähän varoittelin siitä, mikä saattaa olla edessä. En nyt sitten tiedä, kuinka kauan tuossa pitää vain odottaa ja katsella, vai pitäisikö kala päästää jo päiviltä... Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten tuollaisen akvaariokalan voisi tappaa armeliaasti. Minulla kun on viime ajoilta kokemusta vain hiirien nitistämisestä... ;-)

Käsityöpuolella on hiljaista, kun ei kauheasti jaksa. Eilen illalla sentään sain neulottua lohikäärmehuiviini noita lärpäkkeitä sen verran, että enää kaksi puuttuu, niiden vuoro on sitten tänään. Ja sitten alkaa se ihana päättelyrumba, ja pitää pohtia, virkkaanko noihin lärpäkkeisiin reunusta vai en.

Eilen illalla kerkesin myös tekemään päivän hyvän työn. Olin kotikylän Prismassa kassajonossa, kun huomasin naapurikassalla tutun ihmisen, esikoisen lätkäjoukkueen vastuuvalmentajan vaimon nuorimman lapsensa kanssa. Kuuntelin sivukorvalla, että jotain oli vinossa, ja kun vuoroni ei vielä ollut, kävin nykäisemässä hihasta ja kysymässä, mikä oli hätänä. Rouvalla oli kyllä lompakkonsa mukana, mutta kortit olivat jääneet käsilaukkuun... Tuttu tilanne muuten, on tainnut jokusen kerran käydä minullekin noin. Minulla sattui olemaan lompakossani rahaa, joten lainasin hänelle ja he pääsivät kassalta pois. Mies toi sitten minulle illalla esikoisen harjoituksista palattuaan lainarahat takaisin.