Minusta on tulossa "kevätleski", kun lapset lähtevät huomenna vanhempieni kanssa viikoksi Espanjaan (onnekkaat kakarat!) ja mies lähtee jossain vaiheessa viikonloppua ensin mökille ja ensi viikon alussa viipyy pari päivää työmatkalla jossain siellä sisemmässä Suomessa... Minä aion ottaa irti kaiken yksinäisistä hetkistäni ja viimeisistä sairaslomapäivistä... *hähää*

Ensi maanantaina pitäisi sitten taas vääntäytyä sorvin ääreen. Kauheasti ei ajatus houkuttele, sillä loppujen lopuksi tämä kotona lojuminen on aika nastaa... No, rajansa toki kaikella, mutta kummasti on riittänyt tuota aikaa monenlaiseen puuhaan, kun ei työnteko häiritse harrastamista.

Tänään olimme vaihtelun vuoksi Lastenklinikalla käymässä: aivan uusi kokemus, tapasimme perinnöllisyyslääkärin, tai oikeastaan kaksi: paikalla oli virolainen kollega, ilmeisesti lisäkoulutusta/kokemusta hankkimassa. Siinä sitä tuli käytyä läpi monenlaista juttua terveyden ja sairauden puolelta vanhempien ja aviosiipan vanhempien suvuista. Kuopus syynättiin hyvin tarkkaan ja lopuksi kuvattiin perhepotretti ja kuopuksesta läjä kuvia periaatteella "jenkkiläinen pidätyskuvaus". Tiedättehän, kuva suoraan edestä, kuvat sivuilta jne. Ei puuttunut kuin se musta lätkä, jossa on henkilötiedot, ja jota kuvattavan täytyy itse pidellä. Neiti otti homman hyvin rauhallisesti, kuten aina. Huhtikuun loppupuolella kuopukselta otetaan verikoe kromosomitutkimusta varten, mutta lääkäri oli jo tässä vaiheessa hyvin rauhallinen - hän ei ainakaan yhden tapaamisen perusteella uskonut mitään erityistä löytyvän. Mutta tulipahan koettua sitten tämäkin.

Sairaalasta päästyämme menimme rock'n'roll-mäkkäriin syömään, ja kyllä huvitti - heti onnistuin bongaamaan pari ainakin puolijulkimoa. Sellaista se on, kun pääsee käymään suuressa maailmassa eli pääkaupungissa... =) Sillä aikaa kun kuopus ja isäntä lopettelivat ateriaansa, minä menin tankkaamaan autoani, kun silläkin oli nälkä. Tai siis jano. Siinä tankatessa naapurimittarille pysähtyi auto, josta kohtelias herrasmies kyseli tietä. En oikeastaan kuullut kunnolla, mitä hän kysyi, mutta tajusin herran puhuvan englantia, joten aloin heti opastaa häntä samalla kielellä. Pyysin häntä odottamaan hetkisen, että saan tankkauksen loppuun, ja sitten menin opastamaan kartalta tietä. Herra oli menossa Ruskeasuolle, joten kovin pitkää matkaa ei ollut neuvottavana. Lopuksi hän kiitteli kovin ja ihmetteli kohteliaasti hyvin sujuvaa englanninkielen taitoani. Kun en ole turhan vaatimaton ihminen, otin kehut mutkattomasti vastaan, ja olen ollut helkkarin hyvällä tuulella koko loppupäivän... =) Mitä tästä opimme? Kehu yksi ihminen päivässä, se parantaa ainakin sen yhden ihmisen elämää edes hetkeksi!

Ilta onkin kulunut lasten matkalaukkua pakatessa. Onneksi ei tällä kertaa ole samanlaista kauhupaniikkia kuin silloin, kun vanhemmat ensimmäisen kerran lähtivät lastemme kanssa Espanjaan reissulle. Ihan käsittämätön tunne oli silloin, kun ajattelin, että jos JOS JOS jotain sattuu, niin he ovat monen tunnin lentomatkan päässä... aaargh! Tietenkään mitään ei sattunut, ei siellä eikä täällä päässä, mutta näinhän sitä on vanhemmat rakennettu - ahistaa milloin mistäkin syystä. Lapset ovat ihan täpinöissään, hyvä että heidät sai millään nukkumaan. No, huomenna lähdetään kymmenen maissa lentokentälle, ja paluumatkalla aion pysähtyä Vantaanportissa tai Jumbossa tai ainakin Petikossa vähän ostoshelveteissä - huomenna on liksapäivä!

Ai käsityöt? Ääh, kaikki on vain keskeneräistä. Lehtimetsä-huivi on kesken. Aloitin myös neuloa pientä kappaa keittiön ikkunaan, se valmistunee pikaisesti, kun verhon leveydeksi riittää 40-45 cm. Innostun myös eilen kokeilemaan jotain aivan uutta: neuloin kokeilumielessä säpsän. Siis sellaisen päähineen, jota käytetään feresin tai sarafaanin kanssa. Mallista tuli muuten ihan kelvollinen, mutta se on ainakin minun päähäni liian pieni. Seuraavasta täytyy siis tehdä hieman suurempi, ja täytyy kokeilla jotain jämäkkää mallineuletta resorin sijaan. Tuon kokeilukappaleen puran tai sitten muokkaan siitä esikoiselle hassun kesäpäähineen... =) Kuvaan ehkä tuon kuvatuksen jossain vaiheessa, että saatte jotain käsitystä siitä, mistä puhun. Viikonloppuna kokeilen luultavasti uudemman kerran, toisenlaisilla langoilla tai ainakin eri värillä. Katsotaan kuinka sitten käy.